Käännös Samnytt-julkaisusta. Kiitos jälleen kääntäjälle.
26. lokakuuta 2022
Tuore tutkimus turvapaikanhakijamaahanmuuttajien – tai
"pakolaisten", kuten heitä täällä virheellisesti kutsutaan –
työllisyysasteesta osoittaa (jälleen kerran), että pelottavan pieni osa heistä
elättää itsensä, kun taas yhtä pelottavan suuri osa on riippuvainen työssä
käyvistä ruotsalaisista, jotka elättävät heidät.
Kymmenen Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen monin
paikoin jopa puolet ei ole saavuttanut tuloja, jotka vastaisivat edes 75:tä
prosenttia kokoaikaisesta, matalapalkkaisesta ja ammattitaidottomasta työstä.
Yhdessä etuuksia saavan väestön toisen puoliskon kanssa he edustavat siten jatkuvaa
taloudellista alijäämää sen suhteen, mitä he osallistuvat tuotantoon ja
maksavat veroina yhteiskunnalle suhteessa siihen, mitä he kuluttavat julkisesti
rahoitettuina palveluina.
Tutkijat eivät löydä työmarkkinasyitä, jotka
selittäisivät tätä tilannetta enemmän kuin vain osittain. Työ- ja
koulutuspolitiikan arviointilaitoksen (IFAU) tutkija sanoo olevansa tästä
"ymmällään". Dagens Median haastattelussa raportin takana olevat
tutkijat "sallivat itselleen" "spekuloida", miksi se
näyttää edelleen tältä. Mutta koska vallitseva poliittisesti korrekti oppi
estää heitä soveltamasta Occamin partaveitsen käyttöä, kukaan ei uskalla kutsua
asiaa oikealla nimellä ja kertoa meille muille yksinkertaista ja itsestään
selvää asiaa: monet eivät yksinkertaisesti halua tehdä työtä.
Ja miksi sinä, kolmannen maailman maahanmuuttajana,
haluaisit tehdä töitä Ruotsissa, kun kaikki kannustimet ja signaalit vetävät
sinua päinvastaiseen suuntaan?
Ruotsiin vasta saapuneena saat automaattisesti kaksi
vuotta enemmän tai vähemmän ehdottomia etuuksia, joita kutsutaan perustueksi.
Muodollisesti sinun on oltava työmarkkinoiden käytettävissä ja osallistuttava
SFI-ohjelmaan oppiaksesi ruotsin kieltä, mutta jos et tee kumpaakaan näistä
asioista, siitä ei ole seurauksia.
Näiden kahden vuoden aikana lähes kukaan ei ole
töissä, ei edes missään verorahoitteisissa/tuetuissa työmarkkinatoimenpiteissä,
joiden tarkoituksena on peittää se, että maahanmuuttajien työllisyysaste on
todellisuudessa vielä paljon alhaisempi kuin viralliset luvut osoittavat.
Kun koko Ruotsin työssä käyvien veronmaksajien oli
kahden ensimmäisen vuoden aikana kannettava taakka maahanmuuttajien
elatuksesta, nyt sen kunnan asukkaat, johon maahanmuuttaja on sijoitettu,
joutuvat ottamaan koko taloudellisen vastuun, kun kotoutumistuki muuttuu
sosiaaliavuksi tai toimeentulotueksi, kuten sitä nyt kutsutaan.
Nyt on mahdotonta sanoa ei, koska kansalliset
poliitikot ovat ottaneet käyttöön niin sanotun asutuslain, joka ohittaa kuntien
itsehallinnon ja pakottaa kunnat ottamaan vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin
niillä on varaa ottaa vastaan ja kuin niillä on asuntoja, koulupaikkoja ja niin
edelleen. Puhumattakaan siitä, mitä tällainen usein raju väestörakenteen muutos
aiheuttaa lyhyessä ajassa yhteiskunnan epäsosiaalisuuden, rikollisuuden ja
turvattomuuden lisääntymisenä.
Maahanmuuttajan on myös tässä tapauksessa oltava
muodollisesti työmarkkinoiden käytettävissä, jotta hän voi saada kunnallista
tukea, mutta vaatimusten noudattamista koskevat vaatimukset ovat tässä
tapauksessa yhtä alhaiset kuin valtion asettautumistuen osalta.
Sosiaalietuuksien maksaminen jatkuu vuodesta toiseen, puolessa tapauksista
puhumme vuosikymmenistä ja monissa näistä siihen asti, kunnes henkilö jää
eläkkeelle, ja sen rahoittavat myös työssä käyvät veroa maksavat ruotsalaiset,
ja toisin kuin näissä tapauksissa se ei liity siihen, mitä he ovat
henkilökohtaisesti maksaneet eläkejärjestelmään.
Maahanmuuttajien paapominen ja paijaaminen perustuu
väärään käsitykseen siitä, että he ovat niin sanottu haavoittuvassa asemassa
oleva ryhmä. Todellisuudessa he kuuluvat erittäin etuoikeutettuun ryhmään.
Suurin osa maahanmuuttajien maanmiehistä ei ole saanut
sitä lottovoittoa, johon liittyy Ruotsissa ilmaiseksi asuminen, ilmaiset
terveys- ja hyvinvointipalvelut, ilmainen koulunkäynti, työttömien toimeentulo
ja niin edelleen, kaiken tarjoava seisova pöytä. Suurin osa asuu edelleen
vähemmän kehittyneissä kotimaissaan, joissa elintaso on huomattavasti
alhaisempi.
Lisäksi Ruotsiin tulevista maahanmuuttajista hyvin
harvat, jos lainkaan, ovat todellisia pakolaisia. Suurin osa on lähtenyt
kotimaastaan huomattavasti proosallisemmista syistä - erästä suorasukaista
amerikkalaista presidenttiä lainatakseni, et halua jäädä
"paskamaahan" raatamaan, jossa olet syntynyt, parantaaksesi sitä. Sen
sijaan he haluavat vapaamatkustajaksi sinne minkä meidän maailmankolkassamme
asuvat kunnianhimoisemmat ihmiset ovat otsa hiessä rakentaneet sukupolvien
ajan.
Ja jos sinulla oli lähtiessäsi jotain aitoa
pakolaisuutta muistuttavaa, se loppui jo kauan ennen kuin saavuit Ruotsiin tai
edes Eurooppaan. Turvalliset maat, joihin olisi voinut ja pitänyt jäädä, ovat
jo nyt konfliktialueiden läheisyydessä. Tänne päätyy myös suurin osa niistä,
jotka ovat päättäneet tai joutuneet jättämään kotinsa, kaikki ne, joilla ei ole
varaa maksaa pakolaisten salakuljettajille satatuhatta kruunua vastaavaa summaa
matkasta pohjoismaiseen siirtolaisparatiisiin – summa, johon todella
hädänalaisilla ei ole varaa ja johon vain varakkaimmilla ja/tai rikollisilla on
varaa.
Sen lisäksi, että itse vastaanottojärjestelmät, jotka
perustuvat takapajuiseen käsitykseen maahanmuuttajista haavoittuvina, edistävät
heidän passivoitumistaan ja myös meidän poliittinen keskustelu, jossa
turvapaikkaan liittyvää maahanmuuttoa on käsitelty vahvasti
vasemmistoliberaalisti, on pahentanut tilannetta entisestään.
Maahanmuuttajille esitettyjä vaatimuksia on pidetty
lähes rasistisina. Tämä ei koske vain asioita, jotka liittyvät vastuun ottamiseen
omasta toimeentulosta Ruotsissa. Sen lisäksi, että heidän ei tarvitse tehdä
työtä, heidät pitäisi vapauttaa myös länsimaisten perusarvojen, kuten
demokratian, sananvapauden, sukupuolten tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen
suvaitsevaisuuden kunnioittamisesta.
Vaikka maahanmuuttaja syyllistyisi Ruotsissa vakavaan
rikokseen, useimmissa tapauksissa hänen ei katsota rikkoneen
yhteiskuntasopimusta ja häntä ei lähetetä kotiin. Sen sijaan puolustellaan
erilaisilla vasemmistolaisilla poliittisilla kliseillä sitä, että se on
yhteiskunnan vika, ruotsalaisen rasismin vika, sosioekonomisten olosuhteiden
vika – kaiken muun paitsi oma syysi ja että olet vastuussa omista teoistasi.
Suurin osa niistä, jotka on tuomittu poistumaan maasta, jää kuitenkin maahan,
koska maassa on lukuisia porsaanreikiä, niin sanottuja täytäntöönpanoon
liittyviä esteitä, jotka liittyvät käänteiseen lainsäädäntöön, jossa
rikoksentekijät nähdään pikemminkin uhreina.
Kriitikot ovat käyttäneet tästä maahanmuuttajiin
kohdistuvasta asenteesta termiä "matalien odotusten rasismi". Se on
luultavasti ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt rasismin muoto Ruotsissa, ja
sitä esiintyykin hieman paradoksaalisesti juuri siinä ryhmässä, joka osoittaa
meitä muita kaikkein äänekkäimmin rasisteiksi.
Näissä hyvyyttä viestivissä piireissä esiintyy myös
sellaisia halventavia ilmaisuja kuin "kotimutis" ja
"tomsetä" maahanmuuttajista, jotka eivät ole ostaneet
uhri-identiteettiä eivätkä hyväksy identiteettipoliittisen uusvasemmiston
suojatin ja pampun roolia.
Liian monet maahanmuuttajat kuitenkin hyväksyvät ja
sisäistävät kiitollisina tämän haavoittuvaksi ja vähäosaiseksi mielletyn
minäkuvan ja sen sisältämät tekosyyt, miksi on kaikkien muiden vika, että he
eivät ole onnistuneet hankkimaan elantoa, elämään laillisesti, oppimaan
ruotsia, käymään koulua, lopettamaan huumeiden käyttöä ja niin edelleen.
Tämä on tietysti suoranaisesti haitallista, jos on
minkäänlaisia tavoitteita toimivan kotouttamisen suhteen. Ristiriitainen
tosiasia on se, että mitä enemmän joku kannattaa maahanmuuttoa, jota Ruotsissa
pitäisi olla, sitä enemmän hän kannattaa näkemyksiä, jotka tekevät tällaisen
maahanmuuton mahdottomaksi.
Ruotsissa jopa rahoitamme verovaroin "julkisena
palveluna" radiota, televisiota ja palkintoshow'ta, jotka auttavat edistämään
musiikkia, niin sanottua gangsteriräppiä, jossa törkeintä jengirikollista
väkivaltaa romantisoidaan, ihannoidaan ja oikeutetaan. Tämä tapahtuu samaan
aikaan, kun sanotaan, että on tärkeää keskittyä ennaltaehkäisyyn, jotta
maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät kulje samaa laveaa tietä kuin heidän
edeltäjänsä.
Sama vasemmisto, joka esittää jengirikollisen elämän
aseet kädessä kovimpana mahdollisuutena, johon nuori maahanmuuttajapoika voi
pyrkiä, puhuu muissa yhteyksissä ruotsalaisten miesten "myrkyllisestä
maskuliinisuudesta". Onko mahdollista siivilöidä enemmän hyttysiä ja
niellä isompia kameleita? Voitko pistää itsesi loogisempaan solmuun kuin
tuohon? [(idiomaattisesti) tehdä
pienistä asioista iso juttu ottamatta huomioon paljon tärkeämpiä asioita, otettu
Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa.]
Dagens Nyheter -lehdessä hiljattain julkaistussa
mielipidekirjoituksessaan kirjailija ja asianajaja Jens Lapidus kysyy, miksi
vakava jengirikollisuus on Ruotsissa niin paljon yleisempää maahanmuuttajien
keskuudessa kuin muissa vastaavissa Euroopan maissa. Kun otetaan huomioon
suurempi turvapaikkaan liittyvä maahanmuutto asukasta kohti, vähemmän poliiseja
asukasta kohti ja vähemmän pelottavia rangaistuksia kuin muualla maailmassa,
Lapidus esittää mielenkiintoisia selittäviä hypoteeseja, jotka liittyvät
kuitenkin pääasiassa jengirikollisia nuoria miehiä koskevaan minäkäsitykseen.
Lapidus uskoo, että esimerkiksi Ruotsissa
jengirikolliset ovat muiden maiden rikollisia herkemmin loukkaantuvia ja että
siksi asetta käytetään Ruotsissa useammin kuin siellä. Hän yhdistää sen siihen
tosiasiaan, että radikaalin feminismin juurruttaman pehmeän miesihanteen maassa
on suhteellisen vaikeampaa löytää ulostulo suuremmalle miehisyyden tarpeelle,
joka vallitsee niissä kulttuureissa, joista maahanmuuttajat tulevat, ja että he
siksi hakeutuvat ainoaan ympäristöön, jossa tämä on vielä mahdollista –
jengiympäristöön.
Vaikka nämä seikat voivat osaltaan olla osittaisia
selityksiä, ja on olemassa yleisempiä syitä kritisoida ruotsalaista sukupuoleen
liittyvää ennakkoluuloa, tässä yhteydessä olisi luultavasti keskityttävä
Ruotsin asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan ja käsityksiimme heistä eikä
niinkään heidän asenteisiinsa itseään kohtaan. En viittaa tavallisiin ihmisiin,
jotka eivät välitä siitä, mistä olet kotoisin, kunhan teet työtä, käyttäydyt
hyvin ja olet mahdollisimman paljon ihmisten kaltainen, vaan edellä kuvattuun
monikulttuuriseen instituutioon, jolla on täysin vastakkainen näkemys – että
maahanmuuttajien ei tarvitse tehdä työtä, noudattaa lakia eikä sopeutua
ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
Kenellekään, joka ei ole valtion johtaman IFAU:n
tutkija eikä vaaranna jatkuvia tutkimustehtäviään ja rahoitusta puhumalla
väärin, ei ole lainkaan "hämmentävää", että turvapaikka-asioihin liittyvät
maahanmuuttajat työskentelevät huomattavasti vähemmän kuin mitä voidaan
selittää konkreettisilla työmarkkinatekijöillä.
Sen jälkeen, kun on otettu huomioon esimerkiksi alempi
koulutustaso ja kielitaito, turvapaikanhakijamaahanmuuttajien
työllisyysasteessa on edelleen suuri selittämätön ero ruotsalaisiin ja muihin
Pohjoismaista, Länsi-Euroopasta, Yhdysvalloista ja Itä-Aasiasta tuleviin
maahanmuuttajiin verrattuna. Tämä on samankaltainen havainto kuin
kriminologisessa tutkimuksessa, jossa on todettu, että samat ryhmät ovat
yliedustettuina vakavien rikosten tekijöinä. Erot eivät katoa, vaikka niitä
painotettaisiin sosioekonomisten tekijöiden perusteella.
Vasemmiston tarjoama selitys sille, miksi näissä
maahanmuuttajaryhmissä tehdään niin paljon vähemmän työtunteja, on se, että
ruotsalaiset työnantajat ja yritysten omistajat ovat rakenteellisesti niin
rasistisia, että he asettavat valkoisen ihonvärin osaamisen edelle ja
vaarantavat mieluummin yrityksensä kilpailukyvyn ja olemassaolon kuin
työllistävät muutaman ruskean ja mustan ihmisen. Tämä on Södertörnin
(vasemmiston) yliopiston pöytälaatikkotuote, joka on ristiriidassa kaiken järkevän
liiketaloudellisen ajattelun kanssa ja jota eivät myöskään tue kansainväliset
tutkimukset, joiden mukaan ruotsalaiset ovat maailman vähiten rasistisia
ihmisiä.
Toinen ja paljon läheisempi selitys on se, että
kolmannen maailman maahanmuuttajat eivät ole erityisen tottuneita,
kiinnostuneita tai motivoituneita tekemään työtä.
Tämä käy ilmi heidän kotimaidensa BKT:stä. Monilla
aikuisilla ei ole koskaan ollut kunnollista kahdeksasta viiteen -työtä ennen
Ruotsiin tuloaan. Monet naisista sanovat suoraan, ettei heidän ole koskaan
tarvinnut tehdä työtä kotimaassaan eikä heillä ole aikomustakaan tehdä sitä
Ruotsissa. Valtio, joka kotimaassa on yleensä korruptoitunut sortokoneisto, ei
ole asia, jota kohtaan sinulla on luontainen lojaalisuuden ja "me"-tunne,
mikä alentaa moraalista kynnystä käyttää hyväkseen myös ruotsalaista valtiota –
jos ylipäätään muodostat yhteyden itsellesi maksettavien etuuksien ja
ruotsalaisten maksamien verojen välille.
Tämän luontaisen työn vieroksumisen lisäksi
ruotsalainen yhteiskunta lisää taloudellisia kannustimia ja poliittisia
signaaleja, joiden mukaan sinun, köyhän ja haavoittuvan maahanmuuttajan, ei
tarvitse eikä sinun odoteta työskentelevän Ruotsissa elääksesi. Nuoremmille
ensimmäiselle ja toiselle sukupolvelle viesti on, että heidän ei tarvitse käydä
koulua loppuun ja että ei ole vain ok, jos he päätyvät vanhempiensa tavoin
elinikäiselle sosiaaliturvalle, vaan myös anteeksiannettavaa, jos he päättävät
kääntyä rikoksen tielle. Ja jos teet sen ja pystyt lisäämään rumpukoneen soundiin
pientä murinaa, voit saada Ruotsin radion hienon gaalapalkinnon.
Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, olisi vielä
hämmentävämpää, jos turvapaikanhakijamaahanmuuttajien todettaisiin
työskentelevän enemmän kuin he työskentelevät, ja vielä hämmentävämpää on se,
että he eivät työskentele vielä vähemmän. Uusi sinikeltainen hallitus on
ilmoittanut "paradigman muutoksesta" maahanmuuttopolitiikassa ja
siihen liittyvässä kriminaalipolitiikassa. Kaikki hallituspuolueet eivät
kuitenkaan ole yhtä innostuneita tiedosta, ja joillakin ministereillä näyttää
olevan jopa oma ja vastakkainen agenda.
Kun otetaan huomioon tämä ja koko Ruotsin
vasemmistolaisen ja EU:n ja Euroopan unionin vasemmiston rakenteellinen
esteellisyys kaikkia pyrkimyksiä vastaan, joilla "Ruotsista tehdään
jälleen hyvä", ei luultavasti pitäisi asettaa odotuksia tälle
lainsäädäntökaudelle liian korkealle, mutta toivon pilkahdus on vielä
havaittavissa, ja se on jo itsessään hengähdystauko haavoittuneelle
ruotsiystävälliselle sielulle.
Mats Dagerlind
Tuo Dagerlindin mainitsema "tomsetä" on tietenkin USAsta apinoitu "Uncle Tom", eli suomalaisittain "Tuomo-setä", Harriet Beecher-Stowen kuuluisasta romaanista alkuperäiseen nähden päinvastaiseen tarkoitukseen omaksuttuna.
VastaaPoistaSe on siis tullut nyt wokelluksen myötä Ison Veden takaa Ruotsiin.
Saas nähdä koska tulee meille.
Tulee todennäköisesti ennen kuin huomaatkaan. Et ehdi edes kissaa sanoa kun se jo on täällä. Valitettavasti. Kuten eräs entinen pressa sanoi.
PoistaHuru-ukko
Täysin totta.
VastaaPoistaMuslimien työvoimaksi harkitsemisen kohdalla tulee muistaa esimerkiksi:
VastaaPoista- 'kunnia' -käsite kaikkine variaatioineen
- fyysinen työ on merkki alempiarvoisuudesta
- vääräuskoinen ei voi olla oikeauskoisen esimies
- nainen ei voi alempiarvoisuudestaan johtuen olla esimies
- vääräuskoiselle valehteleminen on muslimin velvollisuus
- vääräuskoinen on rakkikoiran arvoinen
- älämölöllä 'merkataan reviiriä' kuten koirat kusella
- jne