Etnistä lisää koululaitoksessamme osa II

Kolme vuotta sitten tässä blogissa kerrottiin tapauksesta, jossa koulussa myönnettiin luokan parhaan oppilaan stipendi etnisesti edistyksellisesti henkilölle. Stipendistä oli kilpailemassa myös kantasuomalaisia, mutta he eivät olleet riittävän hyviä etnisesti edistykselliseen nähden. Heidän keskiarvonsa kun oli vain kolme numeroa parempi, mikä ilmeisesti katsottiin sopivaksi tasoitukseksi. Kyllähän seiskan keskiarvo etnisesti edistyksellisellä vastaa pottunokan kymppiä.

Tuolloin MC Tsuhnaan yhteyttä ottanut opettaja teki nyt uuden yhteydenoton päivittääkseen tilannetta. Aikaisemmassa tarinassa ei kerrottu, mikä kouluaste oli kyseessä, mutta nyt on jatkotapahtumien vuoksi paljastettava kyseessä olleen lukion ensimmäinen luokka. Tosin kyseinen etnisesti edistyksellinen oli luokkatovereitaan vanhempi. Mikä taas tarkoitti odotusarvoisesti sitä että hän valmistuisi vanhempana, aloittaisi jatkokoulutuksensa vanhempana ja valmistuisi ammattiin vanhempana kuin kantasuomalaiset eli olisi tuottava veronmaksaja lyhyemmän aikaa – olettaen että kaikki menisi putkeen noin muutenkin.

Uudessa viestissä todettiin lyhyesti kolmen vuoden takaiseen juttuun viitaten:

”Ajattelin vain että jos haluat jossain vaiheessa päivittää tätä niin olisi osa II tarjolla. Tänään tuli ilmoitus, että kyseinen mokutusmannekiini on eronnut lukiosta käytyään sitä vähän vajaat neljä vuotta. Eli jäi ylioppilaaksi valmistumatta, vaikka stipendiä pukkasi. Crash and burn.”

Siinä jälleen yksi kultamuna. Kuinka me pärjäämmekään ilman niitä?

Monikulttuurisuutta ruotsalaisissa kouluissa

 

Kiitos jälleen kääntäjälle.

Yläasteen opettajien uusi "haaste": oppilaat yrittävät halal-teurastaa toisiaan

Ruotsissa on viime vuosikymmeninä muuttunut paljon, kun maahan on tullut ennennäkemättömän paljon maahanmuuttajia kolmannesta maailmasta. Koulut ovat kohdanneet suuria haasteita. Malmössä, jossa tiettyjen ikäryhmien ruotsalaiset ovat nykyään etninen vähemmistö, oppilaiden väliset vakavat väkivaltaisuudet ja usein myös opettajiin kohdistuvat väkivaltaisuudet ovat nyt arkipäivää.

Jos yläasteen oppilaat – 10-12-vuotiaat – ovat koulupäivän aikana jakaneet toisilleen vain nyrkiniskuja, potkuja, kuristuksia, tappouhkauksia ja nöyryyttävää väkivaltaa, sitä pidetään uudessa Ruotsissa melkein hyvänä päivänä. Rankkoja päiviä ovat ne, jolloin oppilaat tuovat mukanaan veitsen ja aikovat "halal-teurastaa" toisensa, tai opettaja, joka yrittää puuttua tappeluun, joutuu pahoinpidellyksi.

Paikallinen sanomalehti Sydsvenskan on tutkinut kolmea Malmön alueen yläkoulua – Naverlönnskolania Svedalassa, Hjärups skolaa ja Ljungenskolania Furulundissa. Näissä kouluissa ei ole todettu olevan keskimääräistä enemmän ongelmia, mutta ne ovat kuitenkin tehneet yhden vuoden aikana 258 poliisiraporttia oppilaiden tekemistä rikoksista, joista yleisimpiä ovat laittomat uhkaukset ja pahoinpitelyt.

Yleinen väkivallan ja nöyryytyksen yhdistelmä

Kuten niin sanotuissa nöyryytysryöstöissä, uhrin nöyryyttäminen on usein keskeinen tekijä, kun uuden Malmön oppilaat selvittävät tilit koulun pihalla tai koulun tiloissa. Esimerkiksi likaisen kengän hierominen oppilaan kasvoihin symboloi nöyryytystä voimakkaammin kuin lyönti, vaikka se ei sattuisikaan yhtä paljon tai aiheuttaisi uhrille yhtä paljon fyysistä vahinkoa.

Tämä ei tarkoita sitä, että rikoksentekijät kaihtavat vakavaa väkivaltaa. Yhteinen maahan lyödyn oppilaan potkiminen ei ole harvinaista. Myös kuristaminen kuuluu väkivallan vakioarsenaaliin.

Opettajat eivät ole rauhoitettuja

Myöskään opettajilla ei ole suojaa, ja heidän on parasta pitää etäisyyttä ja antaa 10-12-vuotiaiden tapella, kunnes he ovat lopettaneet. Yläkoululaiset ovat useaan otteeseen pahoinpidelleet opettajia, jotka ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen.

Jokaista varsinaista väkivallantekoa kohden on lukuisia väkivallan uhkauksia, jotka ovat usein kuolemaan johtavia. Muiden kulttuurien myötä tulee monia uusia asioita, kuten väkivallan ja uhkailun luonne koulujen leikkikentillä. Uutta ovat esimerkiksi uhkaukset ja yritykset halal-teurastaa toisensa.

Nokkimisjärjestys luotu "valtapelien" avulla

Suuri osa uhkailusta ja nöyryyttämisestä on osa niin sanottua "valtapeliä". Siinä oppilaiden välille luodaan nokkimisjärjestys, jossa oppilaat ovat eri hierarkiatasoilla. Alimpana olevia pidetään huipulla olevien orjina.

– "Joka viikko on jonkinlainen tappelu", Naverlönnskolanin rehtori Anna Moberg kertoo Sydsvenskanin toimittajalle.

Hän selittää, että monet oppilaat eivät ole kovin verbaalisia, ja "kun sanat loppuvat", väkivalta ilmenee potkimisena, lyömisenä ja kuristamisena. Moberg selittää väkivallan lisääntymisen oppilaiden nuorella iällä ja kypsymättömyydellä konfliktinhallinnassa. Näin ei kuitenkaan ollut vanhan Ruotsin yläasteella, jossa oppilaat olivat yhtä nuoria.

Vakavimpia rikoksia yläasteella, mutta eniten keskiasteella

Vakavimpiin väkivaltarikoksiin syyllistyvät yleensä yläastelaiset, mutta niitä on vähemmän. Opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla on päivittäin suurin uhkailu- ja väkivaltaongelma yläasteen oppilaiden kanssa. Pojat aiheuttavat leijonanosan väkivallasta, mutta tytöt alkavat saada heitä kiinni, mutta erikoistuvat usein hienostuneempaan kiusaamiseen.

Tätä selittää sosiaalipedagogi Emelie Eldsvan, joka kuuluu Naverlönnskolanin niin sanottuun turvallisuustiimiin nykyään välttämättömyys uuden Ruotsin haasteisiin vastaamiseksi kouluissa.

Uutta aiempaan verrattuna on se, että kouluista tulee jatkuvasti poliisille väkivaltailmoituksia. Göteborgin yliopiston professori Thomas Johansson, joka on tutkinut uhkailua ja väkivaltaa nuorten arjessa, vahvistaa, että pelkästään viime vuosina on tapahtunut jyrkkä kasvu.

Suurempia ongelmia "tietyissä kulttuureissa"

Oppilaat loukkaantuvat aiempaa helpommin, ja pieni tappelu voi helposti kärjistyä vakavaksi väkivallaksi, jos mukana on yksi tai useampi oppilas, jolla on heikko impulssikontrolli. Tämä toistuu, kun oppilaat vanhenevat ja liittyvät johonkin monista rikollisista jengeistä. Monet jengiampumiset, myös kuolemaan johtaneet, ovat saattaneet saada alkunsa suhteellisen pienistä rikoksista, joita tekijä ei voinut niellä.

Johansson huomauttaa myös, että naisvihamielinen seksismi "joissakin kulttuureissa" on nykyään kouluissa paljon yleisempää kuin ennen. Sellaiset sanat kuin "huora" kuuluvat nykyään vakiosanastoon, jota heitetään aika ajoin tytöille päin naamaa. Myös eri etniset ryhmät ovat ilmaisseet rasistisia asenteita toisiaan kohtaan, professori selittää.

Jotkut koulut raportoivat kaikesta, jotkut eivät mistään

Yksi ongelma on se, että kouluissa tapahtuvan väkivallan ja uhkailun laajuutta on vaikea saada selville. Ei ole varmaa, että ne koulut, jotka ilmoittavat poliisille eniten rikoksia, ovat myös pahimpia.

Vaikka 258 poliisiraporttia vain kolmesta koulusta ja yhdestä lukuvuodesta vaikuttaa paljolta, tilanne voi olla vielä pahempi muissa kouluissa. Siellä koulun johto on eri syistä saattanut päättää pitää tilanteen kurissa ja noudattaa politiikkaa, jonka mukaan konfliktit ratkaistaan sisäisesti, vaikka rikoksia on tapahtunut.

Johansson on työssään törmännyt esimerkkeihin, joissa kouluissa ei ajatella, että perusongelma katoaa vain sillä, että oppilaasta ilmoitetaan poliisille. Kyse voi olla myös niin sanottuun "haavoittuvaan ryhmään" kuuluvasta oppilaasta, jonka katsotaan jo kamppailevan "sosioekonomisten tekijöiden" kanssa.

Nuoria rikoksentekijöitä ei pidetä rikollisina

Toiset koulut noudattavat nollatoleranssipolitiikkaa ja ilmoittavat poliisille kaikesta, mitä ne pitävät rikoksena. Ne uskovat myös, että tämä on selkein viesti ongelmaoppilaille sen sijaan, että heitä yritettäisiin hillitä.

On myös kouluja, jotka katsovat, että uhkauksia ja väkivaltaa, jotka itsessään ovat rikoksia, ei pitäisi pitää rikoksina, koska tekijät ovat niin nuoria ja alle rikosoikeudellisen vastuun ikäisiä. Tämän vuoksi poliisi ei tee rikosilmoituksia alakoulun oppilaista yhtä usein kuin yläkoulun ja lukion oppilaista.

Sydsvenskan on saanut käyttöönsä suuren määrän poliisiraportteja, ja luettuaan ne läpi se päättelee, että on yleistä, että oppilaita kuristetaan niin, etteivät he enää pysty hengittämään. Väkivalta, jonka seurauksena pahoinpidelty oppilas joutuu hakeutumaan sairaalaan, ei myöskään ole harvinaista.

Ongelmia koko maassa

Tämä suuntaus ei ole ainutlaatuinen Malmössä ja sen ympäristössä, vaan se on nähtävissä enemmän tai vähemmän koko maassa. Tämän vahvistaa Kristian Hansson, asiantuntija Ruotsin työympäristövirastosta, joka on hiljattain käynnistänyt tarkastusohjelman, jonka tarkoituksena on kartoittaa väkivallan ja uhkailun tilannetta maan kouluissa.

– Kouluväkivallan seuraukset ovat yleensä vakavampia, Hansson sanoo Sydsvenskanille antamassaan kommentissa.

"ei mitään kivoja lukuja"

Hän huomauttaa myös, että kyse ei ole pelkästään oppilaiden välisestä väkivallasta, vaan myös oppilaiden opettajiin ja muuhun koulun henkilökuntaan kohdistamasta väkivallasta.

– "Opettajiin ja oppilasavustajiin kohdistuvat luvut ovat todella huonoja. En usko, että mikään muu ammatti on niin altis työpaikkaväkivallalle", Hansson sanoo.

Sydsvenskan kertoo, että useissa poliisiraporteissa on kerrottu opettajista, joita on lyöty tai jopa heitelty kivillä, kun he ovat yrittäneet erottaa oppilaita tappeluissa. Monet opettajat ovatkin lakanneet puuttumasta tilanteeseen peläten joutuvansa itse vakavan väkivallan kohteeksi.

Erilaiset "yksilölliset olosuhteet

Yhdessä kolmesta tarkastetusta koulusta, Furulundissa sijaitsevassa Ljungenskolanissa, rehtori Josefine Lindén on huomannut, että oppilaiden välillä on eroja heidän henkisen toimintakykynsä suhteen. Koulun ennaltaehkäisevässä työssä Lindén pitääkin tärkeänä, että "lähdetään liikkeelle lasten yksilöllisistä olosuhteista".

– "Virittelemme toimintasuunnitelmia ja mukautuksia, jotta pääsemme mahdollisimman lähelle", hän selittää.

Lindénin työpöydällä on paljon tappouhkauksia käsiteltävänä. Jotkut tappouhkaukset ovat konkreettisia, kuten murhauhkaukset halal-teurastuksesta. Muita esimerkkejä ovat uhkaukset työntää haarukka vastustajan kurkkuun ruokalassa.

Toiset uhkaukset ovat epämääräisempiä, ja niiden tarkoituksena on herättää uhrissa pysyvää pelkoa. He sanovat tappavansa oppilaan jonain päivänä niin, että hän kantaa tätä pelkoa mukanaan joka päivä koulussa.

Monilla on neuropsykiatrinen diagnoosi

Naverlönnskolanin turvallisuusryhmä työskentelee yksilöllisesti ongelmaoppilaidensa kanssa. Nykyään on huomattavasti enemmän oppilaita kuin aikaisemmin, jotka tarvitsevat "lisätukea rajojen asettamisessa ja konfliktien hallinnassa".

– "Olemme havainneet, että neuropsykiatrisia häiriöitä omaavat oppilaat voivat usein mennä fyysisiksi konflikteissa", sanoo sosiaalipedagogi Emelie Eldsvan.

NPF on lyhenne sanoista neuropsykiatrinen häiriö, johon kuuluvat myös kirjaimellisesti tunnetut diagnoosit, kuten ADHD. "DAMP-lapsilla", kuten tällaisia vammaisia lapsia myös kutsutaan, on keskittymisvaikeuksia, he eivät pysty istumaan paikallaan, käyttäytyvät – usein aggressiivisesti – ja "menevät pitkin seiniä".

Tällaisista vammoista kärsivien oppilaiden määrä on lisääntynyt merkittävästi ruotsalaisissa kouluissa, koska maahan on tullut maahanmuuttajia maista, joissa serkkuavioliitot ovat osa kulttuuria ja merkittävä riskitekijä sekä tämäntyyppisille vammoille että vielä vakavammille geneettisille henkisille ja fyysisille vammoille, jotka liittyvät sisäsiittoisuuteen.

Kaaos luokkahuoneissa

Koulussa opiskelevien oppilaiden kannalta on huolestuttavaa, että luokkahuoneita ei ole suojattu väkivallalta ja vielä vähemmän uhkauksilta ja muilta häiriöiltä. Luokassa ei tarvita kovin montaa tällaista oppilasta, jotta opettajan on mahdotonta pitää oppituntia.

Sydsvenskan-lehti kertoo, että oppilaat, jotka tekevät näin, voivat tehdä sitä hyvin pitkään ennen kuin siitä on todellisia seurauksia. Ensimmäinen askel on vaihtaa pulpetit luokassa tai kaapit käytävällä, jotta vastapuolet voidaan erottaa toisistaan. Jos tämä ei auta, oppilaat voidaan siirtää toiseen luokkaan, mutta yleensä vain muutamaksi päiväksi, kunnes koulun johto toivoo, että viha on laantunut.

Jos uhkailu ja väkivalta jatkuvat, seuraava askel on lähettää oppilaalle kirjallinen varoitus, joka toimitetaan myös huoltajille. Lisäksi aloitetaan joukko oppilaiden haastatteluja ja tutkimuksia, ja sosiaaliviranomaiset voidaan kutsua paikalle "huolimattomuusilmoituksen" kautta. Tällä välin ongelmaoppilas ehtii häiritä monien oppilaiden opetusta pitkäksi aikaa ja saattaa myös pahoinpidellä sekä oppilaita että opettajia.

Pahimpien oppilaiden kohdalla voi olla vaikeaa saada aikaan yhteistyötä vanhempien kanssa. Kyse voi olla perheistä, joissa sekä vanhemmat sisarukset että aikuiset ovat sekaantuneet rikollisuuteen ja/tai vakavaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämä on "haaste", myöntää Naverlönnskolanin sosiaalityöntekijä Emelie Eldsvan.

LÄHDE