Koska alkoi se julkisen sektorin
yliturvottaminen? Tarkkaa aikaa tuskin kukaan osaa sanoa. Mutta merkit siitä
että valtio alkaa satsata turhaan ja tarpeettomaan olisi pitänyt osata jo aikaa
sitten lukea ja ”kehitys” pysäyttää. Tosin ehkä merkit osattiin lukea mutta kehitys
nähtiin jostain syystä hyvänä eikä sitä edes haluttu pysäyttää. Laitetaanpa
eräs vuodatus eräältä kirjailijalta. Lukija voi keskenään arvailla miltä
vuodelta se on:
Touko
Savukoskelta on mennyt ääni. Lentsu on suurin piirtein parantunut, paitsi että
päätä huippaa varsinkin sängystä ylös noustessa. Mutta ääntä ei lähde. Ei ole
puhettakaan opetustehtävistä.
Koulutoimenjohtaja
on määrännyt hänet koulutoimistoon töihin. On sekin parempi kuin istua kotona
toimetonna.
Mikään
komennus ei voi olla vastenmielisempi Touko Savukoskelle. Hän on aina
irvistellyt koulutoimistoa. Kun koulutoimenhoito siirrettiin kunnille, ei vielä
kukaan aavistanut millainen byrokratia siitä syntyisi. Olihan ennen niin että
puolipäivätoiminen virkailija pystyi hoitamaan kunnan kouluasiat. Mutta nyt on
varsinkin suuremmissa kaupungeissa sellaiset toimistot että johtajaa,
päällikköä, palkanlaskijaa ja kanslistia riittää.
Touko
Savukosken päässä vilisevät Kunnallisliiton kirjapainosta myytävät 1500
erilaista lomaketta. Juuri on valtion tilintarkastajien toimesta julkistettu
tieto, että julkisen hallinnon kirjallinen tuotanto lienee noin neljäkymmentä
hyllykilometriä. Kaiken huippuna pöyhistelee 51 000 sivua käsittävä
komiteamietintö. Kuka sellaisen kehtaa lukea? Valtion viranomaiset eivät kykene
käyttämään hyväkseen kuin murto-osan keräämästään tiedosta. Kansan pilapuheet
virastojen paperikasojen siirtelemisestä ovat liiankin tosia.
Touko
katselee voipuneena ruskeassa kansiossa olevia papereita. Siinä on kirjelmä
kulkenut rataa opettaja – rehtori – koulutoimenjohtaja – lääninhallitus –
kouluhallitus. Huomattavan ajan kuluttua on sama asia tullut alaspäin samaa
tuskien tietä. Eikä mikään ole edistynyt, sillä nyt pyydetään lisäselvityksiä.
Ja tuossa kansiossa on jo monenlaista leimaa, lausuntoa, puhelintiedustelua ja
asiantuntijan jahkailua.
Tuo vuodatus ei ole viime viikolta vaan
se on jo vuodelta 1978 Veikko Huovisen kirjasta Lentsu. Virkamiesturvotus oli
nähtävissä jo silloin mutta sille ei tehty mitään. Muuta kuin turvotettiin
tarkoituksella.
Eläköön byrokratia. Eläköön akateeminen
suojatyö.