***
Kiitos jälleen kääntäjällemme.
***
Lännessä vallitsee yksimielisyys siitä, että demokratia ja ihmisoikeudet
ovat perusnormeja. Vain punaisilla, vihreillä ja ruskeilla ääriaineksilla on
eri näkemys. Muslimimaailmassa tilanne on lähes päinvastainen. Hollantilainen
sosiologi ja tutkija Ruud Koopmans selittää miksi. Samalla hän on pessimistinen
sen suhteen, että lähitulevaisuudessa voi tapahtua mitään muutosta.
Koopmans on sosiologian professori Berliinin Humboldt-yliopistossa, ja
hän on erikoistunut islamiin ja maahanmuuttoon. Hänen kirjassaan Islamin
ränsistynyt talo. Islamilaisen maailman kriisistä on laaja ja perusteellinen
katsaus islamiin ja syihin, joiden vuoksi tämän uskonnollisen ideologian
hallitsemat maat ovat jääneet niin paljon jälkeen taloudellisessa kehityksessä,
demokratiassa ja ihmisoikeuksissa.
Rikos, joka liittyy islaminuskosta luopumiseen tai arvosteluun
Vaikka kristillinen inkvisitio ja harhaoppisten metsästys ovat
länsimaissa jo kauan sitten kuuluneet menneisyyteen, niiden vastineet ovat
edelleen näkyviä muslimimaailmassa. Islamista eroaminen on rangaistava teko 23
muslimimaassa, ja 12:ssa näistä maista siitä seuraa kuolemanrangaistus.
Yhdessäkään maassa, jossa on erilainen uskonnollinen tausta ja
kulttuuri, ei ole vastaavaa rangaistusta. Sama koskee uskonnon arvostelua:
monissa muslimimaissa uskonnon arvostelu tai pilkkaaminen on kielletty.
Tässäkin tapauksessa rangaistus on usein kuolemanrangaistus.
Arvot mukanaan muuttaessaan
Länsimaiset hyvinvointisiirtolaiset tuovat yleensä nämä arvot mukanaan,
sillä he eivät pakene muslimien sortoa vaan taloudellisesti toimimatonta
yhteiskuntaa. Siksi syntyy intifadan kaltaisia mellakoita, kun joku polttaa
Koraanin, ja joukkomurhia, kun satiirilehti pilkkaa profeetta Muhammadia.
Länsimaisessa julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä muslimit
esitetään säännöllisesti ryhmänä, joka on altis ”islamofobialle”. Koopmans
osoittaa lukujen avulla, että muslimimaat ovat päinvastoin vahvasti
yliedustettuina muiden uskontojen kannattajien vainoajina ja yhtä lailla
aliedustettuina vainon uhreina maissa, joissa muut uskonnot kuin islam ovat
hallitsevia.
Pettymyksellinen kehitys muslimimaissa
Koopmans tekee kirjassaan useita vertailuja osoittaakseen islamin
kielteisen vaikutuksen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Yksi niistä koskee
Mauritiusta ja Malediiveja, joilla molemmilla on samanlainen siirtomaatausta ja
useita muita yhtäläisyyksiä. Demokratian ja ihmisoikeuksien osalta ne eivät
kuitenkaan voisi olla erilaisempia.
Malediivit on muslimidiktatuuri, joka on myös vienyt autoritaarista
uskonnollista ideologiaansa kukoistuskautensa aikana lukuisten terroristien
muodossa ISISiin. Hindujen hallitsema Mauritius on sen sijaan kukoistava
demokratia.
Intia on toinen esimerkki, johon Koopmans kirjassaan palaa. Maa
itsenäistyi 1940-luvulla, ja suuresta osasta sitä tuli myöhemmin Pakistan ja
Bangladesh, jotka molemmat ovat muslimimaita. Intia on demokratisoitunut
huomattavasti vuosikymmenten aikana. Pakistan ja Bangladesh eivät sitä vastoin
ole.
Muslimina on edelleen mahdollista elää suhteellisen suvaitsevaisessa
Intiassa. Toisaalta ei-muslimina on lähes mahdotonta elää paljon
suvaitsemattomammassa Pakistanissa.
Muslimien Lähi-itä on käytännössä etnisesti puhdistettu juutalaisista ja
kristityistä. Juutalaisessa Israelissa suuri määrä muslimeja elää ongelmitta.
Kun alueen muslimimaat ovat lähellä kehitysmaiden tasoa, juutalainen Israel on
täysin kehittynyt demokratia, jossa on länsimainen elintaso.
Islamin ongelmia vähätellään
Koopmans torjuu myös usein esiintyvän poliittisen islamin/islamismin
vähättelyn marginaalisena ongelmana, joka koskee vain pientä vähemmistöä
muslimeista ja jonka suuri enemmistö noudattaa samoja maallisia arvoja kuin me
länsimaalaisetkin, mutta jolla on vain eri nimi Jumalalle.
Koopmansin mainitsemien johdonmukaisten tutkimusten mukaan suhde on
päinvastainen. Enemmistö muslimimaiden asukkaista on syvästi uskovia, joita
voidaan kutsua fundamentalistisiksi ja usein väkivaltaisiksi jihadisteiksi.
Uskonnon ja politiikan välillä ei ole eroa.
Väkivaltainen ja tiedolle vihamielinen
Koopmansin mukaan yli 25 prosenttia jordanialaisista ja egyptiläisistä
uskoo, että siviileihin kohdistuva väkivalta, myös tappava väkivalta, on
hyväksyttävää, jos islaminusko kyseenalaistetaan. Ja tämä on edelleen alhainen
luku. Pakistanissa luku on yli 40 prosenttia.
Ylivoimainen 80 prosentin enemmistö useissa muslimimaissa – Koopmans
mainitsee Pakistanin, Algerian, Irakin, Marokon ja Turkin – uskoo myös, että
islam voittaa aina tieteen, jos ne joutuvat ristiriitaan. Tämä on asia, joka
mainitaan harvoin julkisissa keskusteluissa.
Sen sijaan kristittyjen fundamentalistien, abortinvastaisten,
kreationistien ja niin edelleen ongelmasta tehdään valtava ongelma. Tosiasia on
kuitenkin se, että kyse on muutamasta prosentista verrattuna 80 prosenttiin
muslimien keskuudessa.
Sateenkaariliike ja feminismi vääränlaisessa mielessä
Esimerkiksi Ruotsin sateenkaariliikettä kritisoidaan siitä, että se
kyyristelee närhiä ja nielee kamelia. Se kuvailee ruotsalaisia yleisesti
homofobisiksi ja toimintansa kohderyhmäksi, mutta ei samalla halua
kyseenalaistaa äärimmäistä homofobiaa, joka vallitsee niin sanotussa muslimien
kansalaisyhteiskunnassa, joka on syntynyt erittäin suuren ei-länsimaisen
maahanmuuton seurauksena.
Feminismi kärsii samasta ongelmasta, kun on kyse naiskuvasta. Päähuomio
kohdistuu ruotsalaisiin miehiin, kun taas islamiin ja muslimiyhteiskuntaan
olennaisesti kuuluvaa naisvihaa arvostellaan vastentahtoisesti.
Kirjassaan Koopmans korostaa, miten huonosti homoseksuaalien ja naisten
oikeudet kärsivät muslimimaissa. Neljä pahinta paikkaa, joissa on pahinta olla
tyttö ja nainen, ovat kaikki muslimimaita: Niger, Jemen, Iran ja Qatar. Islam
hallitsee myös niiden 20 maan listaa, joissa naisten syrjintä on
institutionalisoitu lailla. 16 näistä maista on muslimimaita.
Iranissa vuonna 1979 tapahtuneen muslimivallankumouksen jälkeen on
teloitettu yli 5 000 homoseksuaalia. Tämä tapahtuu yleensä hirttämällä – usein
ruotsalaisvalmisteisissa nostureissa – mutta usein myös heittämällä homot
katoilta.
Iran ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen. Kymmenessä muussa maassa
homoseksuaalisuudesta rangaistaan kuolemalla. Kaikki niistä ovat muslimimaita.
Ainakin 20 muussa muslimimaassa homoseksuaalit heitetään vankilaan.
Saudi-Arabia, Iran, Tšetšenia, Afganistan ja Jemen ovat maita, joihin
homoseksuaaleja on eniten kehotettu olemaan matkustamatta.
Kolonialismi ei ole draaman roisto
Koopmans ottaa kantaa myös niihin, jotka väittävät, että muslimimaailman
ongelmat johtuvat länsimaisesta kolonialismista ja jälkikolonialismista.
Päinvastoin, juuri pahamaineinen kolonialismi on haittojensa ja
väärinkäytöstensä ohella nostanut kehitysmaat pois köyhyydestään. Lähes kaikki
vauraus, lääkkeet, teknologia ja muut asiat, jotka ovat tehneet elämästä
siedettävämpää, ovat peräisin lännestä.
Kolonisoidut maat ovat näin ollen yleensä hyötyneet tästä alustana,
jolle rakentaa, vaikka on myös esimerkkejä siitä, että nämä maat ovat tuhonneet
sen, mitä kolonisoijat ovat rakentaneet, ja kärsineet kehityksen taantumisesta.
”Muslimimaat, joita ei ole koskaan kolonisoitu, menestyvät usein huonoiten
kehityksessä”, Koopmans toteaa.
Vihamielisyys kaikkea länsimaista kohtaan
Toisin kuin muissa kulttuureissa, joissa länsimaisen kehityksen
omaksuminen on ollut erittäin kiinnostavaa, muslimimaailmalle on ollut
ominaista vihamielisyys länsimaista vaikutusta kohtaan. Ja näin on yhä
nykyäänkin. Jopa länteen muuttaneiden muslimisiirtolaisten keskuudessa
länsimaistumista ja länsimaalaisten kanssa sekoittumista vastustetaan
voimakkaasti.
Koopmans viittaa kirjojen kääntämiseen lakmustestinä kiinnostuksen
tasolle ulkomaailmaa kohtaan. Hän mainitsee, että vuosina 1979-2014 suomeksi
käännettiin enemmän kirjoja kuin arabiaksi ja turkiksi yhteensä. Suomea puhuu
noin viisi miljoonaa ihmistä, kun taas arabiaa ja turkkia puhuu yli puoli
miljardia ihmistä, joista suurin osa on muslimeja.
Muslimimaailman kiinnostuksen puute nostaa väestö pois
lukutaidottomuudesta ja sitä kautta koulutuksesta ja älykkyydestä on osaltaan
vaikuttanut siihen, että kehitystä ei ole tapahtunut vielä muutama sukupolvi
sitten. Kristillisessä maailmassa valistus ei ole kohdannut samanlaista
vastarintaa.
Pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen
Koopmans käsittelee myös länsimaissa käytävää keskustelua islamista
suuren maahanmuuton seurauksena, jonka myötä muslimit ovat muuttuneet täysin
marginaalisesta vähemmistöstä merkittäviksi osiksi Euroopan maissa ja jopa
enemmistöiksi paikallisesti. Tutkija on pessimistinen islamin ja länsimaisen
demokratian rinnakkaiselon suhteen, mutta hän ei halua liittyä niihin, joiden
mielestä islamilla ei ole sijaa Euroopassa.
Samalla hän suhtautuu kriittisemmin niihin, jotka ovat päinvastaista
mieltä, jotka vähättelevät ongelmia ja pitävät Euroopan islamisoitumista jopa
myönteisenä kulttuurisena ja uskonnollisena elementtinä ja kutsuvat kaikkea
kritiikkiä ”islamofobiaksi”.
Jos natsit olisivat viime vuosikymmeninä murhanneet kymmeniä tuhansia
ihmisiä ideologiansa nimissä, keskustelu olisi näyttänyt erilaiselta. Mutta kun
nyt islamin nimissä tapahtuvaa tappavaa väkivaltaa ei tunnusteta, yhteys
kumotaan toteamalla, että muslimiterrorilla ”ei ole mitään tekemistä islamin
kanssa”.
Koopmans vaatii tuolta taholta asennemuutosta ja avaa ihmisten silmät
sille, että islamin ongelmat ovat valtavia, ei vain muslimimaailmassa vaan myös
meillä. Jos islamilla halutaan ylipäätään olla paikka lännessä, ongelmiin on
puututtava eikä niitä pidä sivuuttaa, jotta voidaan aloittaa perusteellinen
uskonpuhdistus, kuten kristinuskon kohdalla tapahtui useita satoja vuosia
sitten.
Rasistiset tekosyyt
Koopmans vastustaa jyrkästi tekosyitä, kuten sitä, että useimmat
muslimiterrorismin uhrit ovat muita muslimeja. On lähes rasistinen ajatus, että
muslimin murhaaminen olisi vähemmän vakavaa kuin kristityn tai länsimaalaisen.
Hän rinnastaa sen Sisilian mafiaan, jonka uhrit ovat ja ovat olleet
pääasiassa muita sisilialaisia. Harva kieltää, että mafialla ei ole mitään
tekemistä sisilialaisen kulttuurin kanssa.
Käsittämättömän alhainen kiinnostus
Kiinnostus Koopmanin aloittamaa tutkimusta kohtaan on heikko. Ruotsissa
ja useissa muissa maissa yksikään kustantaja ei ole halunnut kääntää ja
julkaista hänen tosiasioihin perustuvaa kirjaansa islamista, ei edes
englanniksi. On kuitenkin olemassa norjankielinen käännös ruotsalaisille,
joiden mielestä naapurimme kieltä ei ole niin vaikea ymmärtää.
Kiinnostuksen puutteesta huolimatta muslimien maahanmuutto Eurooppaan ja
Ruotsiin jatkuu kiihtymättä. Sen myötä myös monet islamiin ja muslimien
arvoihin liittyvät vakavat yhteiskunnalliset ongelmat lisääntyvät.
”Mikään länsimainen yhteiskunta ei ole onnistunut integroimaan
muslimeja”
Tämä artikkeli perustuu osittain Kvartalin aiemmin julkaisemaan
tekstiin.
Teksti Mats Dagerlind