torstai 30. toukokuuta 2024

Tutkijat: Islam ei sovi yhteen demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa

 

***

Kiitos jälleen kääntäjällemme.

***

Lännessä vallitsee yksimielisyys siitä, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat perusnormeja. Vain punaisilla, vihreillä ja ruskeilla ääriaineksilla on eri näkemys. Muslimimaailmassa tilanne on lähes päinvastainen. Hollantilainen sosiologi ja tutkija Ruud Koopmans selittää miksi. Samalla hän on pessimistinen sen suhteen, että lähitulevaisuudessa voi tapahtua mitään muutosta.

Koopmans on sosiologian professori Berliinin Humboldt-yliopistossa, ja hän on erikoistunut islamiin ja maahanmuuttoon. Hänen kirjassaan Islamin ränsistynyt talo. Islamilaisen maailman kriisistä on laaja ja perusteellinen katsaus islamiin ja syihin, joiden vuoksi tämän uskonnollisen ideologian hallitsemat maat ovat jääneet niin paljon jälkeen taloudellisessa kehityksessä, demokratiassa ja ihmisoikeuksissa.

Rikos, joka liittyy islaminuskosta luopumiseen tai arvosteluun

Vaikka kristillinen inkvisitio ja harhaoppisten metsästys ovat länsimaissa jo kauan sitten kuuluneet menneisyyteen, niiden vastineet ovat edelleen näkyviä muslimimaailmassa. Islamista eroaminen on rangaistava teko 23 muslimimaassa, ja 12:ssa näistä maista siitä seuraa kuolemanrangaistus.

Yhdessäkään maassa, jossa on erilainen uskonnollinen tausta ja kulttuuri, ei ole vastaavaa rangaistusta. Sama koskee uskonnon arvostelua: monissa muslimimaissa uskonnon arvostelu tai pilkkaaminen on kielletty. Tässäkin tapauksessa rangaistus on usein kuolemanrangaistus.

Arvot mukanaan muuttaessaan

Länsimaiset hyvinvointisiirtolaiset tuovat yleensä nämä arvot mukanaan, sillä he eivät pakene muslimien sortoa vaan taloudellisesti toimimatonta yhteiskuntaa. Siksi syntyy intifadan kaltaisia mellakoita, kun joku polttaa Koraanin, ja joukkomurhia, kun satiirilehti pilkkaa profeetta Muhammadia.

Länsimaisessa julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä muslimit esitetään säännöllisesti ryhmänä, joka on altis ”islamofobialle”. Koopmans osoittaa lukujen avulla, että muslimimaat ovat päinvastoin vahvasti yliedustettuina muiden uskontojen kannattajien vainoajina ja yhtä lailla aliedustettuina vainon uhreina maissa, joissa muut uskonnot kuin islam ovat hallitsevia.

Pettymyksellinen kehitys muslimimaissa

Koopmans tekee kirjassaan useita vertailuja osoittaakseen islamin kielteisen vaikutuksen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Yksi niistä koskee Mauritiusta ja Malediiveja, joilla molemmilla on samanlainen siirtomaatausta ja useita muita yhtäläisyyksiä. Demokratian ja ihmisoikeuksien osalta ne eivät kuitenkaan voisi olla erilaisempia.

Malediivit on muslimidiktatuuri, joka on myös vienyt autoritaarista uskonnollista ideologiaansa kukoistuskautensa aikana lukuisten terroristien muodossa ISISiin. Hindujen hallitsema Mauritius on sen sijaan kukoistava demokratia.

Intia on toinen esimerkki, johon Koopmans kirjassaan palaa. Maa itsenäistyi 1940-luvulla, ja suuresta osasta sitä tuli myöhemmin Pakistan ja Bangladesh, jotka molemmat ovat muslimimaita. Intia on demokratisoitunut huomattavasti vuosikymmenten aikana. Pakistan ja Bangladesh eivät sitä vastoin ole.

Muslimina on edelleen mahdollista elää suhteellisen suvaitsevaisessa Intiassa. Toisaalta ei-muslimina on lähes mahdotonta elää paljon suvaitsemattomammassa Pakistanissa.

Muslimien Lähi-itä on käytännössä etnisesti puhdistettu juutalaisista ja kristityistä. Juutalaisessa Israelissa suuri määrä muslimeja elää ongelmitta. Kun alueen muslimimaat ovat lähellä kehitysmaiden tasoa, juutalainen Israel on täysin kehittynyt demokratia, jossa on länsimainen elintaso.

Islamin ongelmia vähätellään

Koopmans torjuu myös usein esiintyvän poliittisen islamin/islamismin vähättelyn marginaalisena ongelmana, joka koskee vain pientä vähemmistöä muslimeista ja jonka suuri enemmistö noudattaa samoja maallisia arvoja kuin me länsimaalaisetkin, mutta jolla on vain eri nimi Jumalalle.

Koopmansin mainitsemien johdonmukaisten tutkimusten mukaan suhde on päinvastainen. Enemmistö muslimimaiden asukkaista on syvästi uskovia, joita voidaan kutsua fundamentalistisiksi ja usein väkivaltaisiksi jihadisteiksi. Uskonnon ja politiikan välillä ei ole eroa.

Väkivaltainen ja tiedolle vihamielinen

Koopmansin mukaan yli 25 prosenttia jordanialaisista ja egyptiläisistä uskoo, että siviileihin kohdistuva väkivalta, myös tappava väkivalta, on hyväksyttävää, jos islaminusko kyseenalaistetaan. Ja tämä on edelleen alhainen luku. Pakistanissa luku on yli 40 prosenttia.

Ylivoimainen 80 prosentin enemmistö useissa muslimimaissa – Koopmans mainitsee Pakistanin, Algerian, Irakin, Marokon ja Turkin – uskoo myös, että islam voittaa aina tieteen, jos ne joutuvat ristiriitaan. Tämä on asia, joka mainitaan harvoin julkisissa keskusteluissa.

Sen sijaan kristittyjen fundamentalistien, abortinvastaisten, kreationistien ja niin edelleen ongelmasta tehdään valtava ongelma. Tosiasia on kuitenkin se, että kyse on muutamasta prosentista verrattuna 80 prosenttiin muslimien keskuudessa.

Sateenkaariliike ja feminismi vääränlaisessa mielessä

Esimerkiksi Ruotsin sateenkaariliikettä kritisoidaan siitä, että se kyyristelee närhiä ja nielee kamelia. Se kuvailee ruotsalaisia yleisesti homofobisiksi ja toimintansa kohderyhmäksi, mutta ei samalla halua kyseenalaistaa äärimmäistä homofobiaa, joka vallitsee niin sanotussa muslimien kansalaisyhteiskunnassa, joka on syntynyt erittäin suuren ei-länsimaisen maahanmuuton seurauksena.

Feminismi kärsii samasta ongelmasta, kun on kyse naiskuvasta. Päähuomio kohdistuu ruotsalaisiin miehiin, kun taas islamiin ja muslimiyhteiskuntaan olennaisesti kuuluvaa naisvihaa arvostellaan vastentahtoisesti.

Kirjassaan Koopmans korostaa, miten huonosti homoseksuaalien ja naisten oikeudet kärsivät muslimimaissa. Neljä pahinta paikkaa, joissa on pahinta olla tyttö ja nainen, ovat kaikki muslimimaita: Niger, Jemen, Iran ja Qatar. Islam hallitsee myös niiden 20 maan listaa, joissa naisten syrjintä on institutionalisoitu lailla. 16 näistä maista on muslimimaita.

Iranissa vuonna 1979 tapahtuneen muslimivallankumouksen jälkeen on teloitettu yli 5 000 homoseksuaalia. Tämä tapahtuu yleensä hirttämällä – usein ruotsalaisvalmisteisissa nostureissa – mutta usein myös heittämällä homot katoilta.

Iran ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen. Kymmenessä muussa maassa homoseksuaalisuudesta rangaistaan kuolemalla. Kaikki niistä ovat muslimimaita. Ainakin 20 muussa muslimimaassa homoseksuaalit heitetään vankilaan. Saudi-Arabia, Iran, Tšetšenia, Afganistan ja Jemen ovat maita, joihin homoseksuaaleja on eniten kehotettu olemaan matkustamatta.

Kolonialismi ei ole draaman roisto

Koopmans ottaa kantaa myös niihin, jotka väittävät, että muslimimaailman ongelmat johtuvat länsimaisesta kolonialismista ja jälkikolonialismista. Päinvastoin, juuri pahamaineinen kolonialismi on haittojensa ja väärinkäytöstensä ohella nostanut kehitysmaat pois köyhyydestään. Lähes kaikki vauraus, lääkkeet, teknologia ja muut asiat, jotka ovat tehneet elämästä siedettävämpää, ovat peräisin lännestä.

Kolonisoidut maat ovat näin ollen yleensä hyötyneet tästä alustana, jolle rakentaa, vaikka on myös esimerkkejä siitä, että nämä maat ovat tuhonneet sen, mitä kolonisoijat ovat rakentaneet, ja kärsineet kehityksen taantumisesta. ”Muslimimaat, joita ei ole koskaan kolonisoitu, menestyvät usein huonoiten kehityksessä”, Koopmans toteaa.

Vihamielisyys kaikkea länsimaista kohtaan

Toisin kuin muissa kulttuureissa, joissa länsimaisen kehityksen omaksuminen on ollut erittäin kiinnostavaa, muslimimaailmalle on ollut ominaista vihamielisyys länsimaista vaikutusta kohtaan. Ja näin on yhä nykyäänkin. Jopa länteen muuttaneiden muslimisiirtolaisten keskuudessa länsimaistumista ja länsimaalaisten kanssa sekoittumista vastustetaan voimakkaasti.

Koopmans viittaa kirjojen kääntämiseen lakmustestinä kiinnostuksen tasolle ulkomaailmaa kohtaan. Hän mainitsee, että vuosina 1979-2014 suomeksi käännettiin enemmän kirjoja kuin arabiaksi ja turkiksi yhteensä. Suomea puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä, kun taas arabiaa ja turkkia puhuu yli puoli miljardia ihmistä, joista suurin osa on muslimeja.

Muslimimaailman kiinnostuksen puute nostaa väestö pois lukutaidottomuudesta ja sitä kautta koulutuksesta ja älykkyydestä on osaltaan vaikuttanut siihen, että kehitystä ei ole tapahtunut vielä muutama sukupolvi sitten. Kristillisessä maailmassa valistus ei ole kohdannut samanlaista vastarintaa.

Pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen

Koopmans käsittelee myös länsimaissa käytävää keskustelua islamista suuren maahanmuuton seurauksena, jonka myötä muslimit ovat muuttuneet täysin marginaalisesta vähemmistöstä merkittäviksi osiksi Euroopan maissa ja jopa enemmistöiksi paikallisesti. Tutkija on pessimistinen islamin ja länsimaisen demokratian rinnakkaiselon suhteen, mutta hän ei halua liittyä niihin, joiden mielestä islamilla ei ole sijaa Euroopassa.

Samalla hän suhtautuu kriittisemmin niihin, jotka ovat päinvastaista mieltä, jotka vähättelevät ongelmia ja pitävät Euroopan islamisoitumista jopa myönteisenä kulttuurisena ja uskonnollisena elementtinä ja kutsuvat kaikkea kritiikkiä ”islamofobiaksi”.

Jos natsit olisivat viime vuosikymmeninä murhanneet kymmeniä tuhansia ihmisiä ideologiansa nimissä, keskustelu olisi näyttänyt erilaiselta. Mutta kun nyt islamin nimissä tapahtuvaa tappavaa väkivaltaa ei tunnusteta, yhteys kumotaan toteamalla, että muslimiterrorilla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”.

Koopmans vaatii tuolta taholta asennemuutosta ja avaa ihmisten silmät sille, että islamin ongelmat ovat valtavia, ei vain muslimimaailmassa vaan myös meillä. Jos islamilla halutaan ylipäätään olla paikka lännessä, ongelmiin on puututtava eikä niitä pidä sivuuttaa, jotta voidaan aloittaa perusteellinen uskonpuhdistus, kuten kristinuskon kohdalla tapahtui useita satoja vuosia sitten.

Rasistiset tekosyyt

Koopmans vastustaa jyrkästi tekosyitä, kuten sitä, että useimmat muslimiterrorismin uhrit ovat muita muslimeja. On lähes rasistinen ajatus, että muslimin murhaaminen olisi vähemmän vakavaa kuin kristityn tai länsimaalaisen.

Hän rinnastaa sen Sisilian mafiaan, jonka uhrit ovat ja ovat olleet pääasiassa muita sisilialaisia. Harva kieltää, että mafialla ei ole mitään tekemistä sisilialaisen kulttuurin kanssa.

Käsittämättömän alhainen kiinnostus

Kiinnostus Koopmanin aloittamaa tutkimusta kohtaan on heikko. Ruotsissa ja useissa muissa maissa yksikään kustantaja ei ole halunnut kääntää ja julkaista hänen tosiasioihin perustuvaa kirjaansa islamista, ei edes englanniksi. On kuitenkin olemassa norjankielinen käännös ruotsalaisille, joiden mielestä naapurimme kieltä ei ole niin vaikea ymmärtää.

Kiinnostuksen puutteesta huolimatta muslimien maahanmuutto Eurooppaan ja Ruotsiin jatkuu kiihtymättä. Sen myötä myös monet islamiin ja muslimien arvoihin liittyvät vakavat yhteiskunnalliset ongelmat lisääntyvät.

”Mikään länsimainen yhteiskunta ei ole onnistunut integroimaan muslimeja”

Tämä artikkeli perustuu osittain Kvartalin aiemmin julkaisemaan tekstiin.

Teksti Mats Dagerlind 

LÄHDE


sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Napue

Eli muistomerkki Suomen historian yhdestä hirveimmästä ajasta.



Isonvihan aikana venäläisten terrorissa kuoli tuhansia suomalaisia ja jopa kymmeniä tuhansia vietiin orjiksi.

Niin että suomalaisilla ei ole mitään historiallista syytä kumarrella jollekin BLM:lle.