Kiitos jälleen kääntäjälle.
Yläasteen opettajien uusi
"haaste": oppilaat yrittävät halal-teurastaa toisiaan
Ruotsissa on viime vuosikymmeninä
muuttunut paljon, kun maahan on tullut ennennäkemättömän paljon maahanmuuttajia
kolmannesta maailmasta. Koulut ovat kohdanneet suuria haasteita. Malmössä,
jossa tiettyjen ikäryhmien ruotsalaiset ovat nykyään etninen vähemmistö,
oppilaiden väliset vakavat väkivaltaisuudet ja usein myös opettajiin
kohdistuvat väkivaltaisuudet ovat nyt arkipäivää.
Jos yläasteen oppilaat –
10-12-vuotiaat – ovat koulupäivän aikana jakaneet toisilleen vain nyrkiniskuja,
potkuja, kuristuksia, tappouhkauksia ja nöyryyttävää väkivaltaa, sitä pidetään
uudessa Ruotsissa melkein hyvänä päivänä. Rankkoja päiviä ovat ne, jolloin
oppilaat tuovat mukanaan veitsen ja aikovat "halal-teurastaa"
toisensa, tai opettaja, joka yrittää puuttua tappeluun, joutuu
pahoinpidellyksi.
Paikallinen sanomalehti
Sydsvenskan on tutkinut kolmea Malmön alueen yläkoulua – Naverlönnskolania
Svedalassa, Hjärups skolaa ja Ljungenskolania Furulundissa. Näissä kouluissa ei
ole todettu olevan keskimääräistä enemmän ongelmia, mutta ne ovat kuitenkin
tehneet yhden vuoden aikana 258 poliisiraporttia oppilaiden tekemistä
rikoksista, joista yleisimpiä ovat laittomat uhkaukset ja pahoinpitelyt.
Yleinen väkivallan ja
nöyryytyksen yhdistelmä
Kuten niin sanotuissa
nöyryytysryöstöissä, uhrin nöyryyttäminen on usein keskeinen tekijä, kun uuden
Malmön oppilaat selvittävät tilit koulun pihalla tai koulun tiloissa.
Esimerkiksi likaisen kengän hierominen oppilaan kasvoihin symboloi nöyryytystä
voimakkaammin kuin lyönti, vaikka se ei sattuisikaan yhtä paljon tai
aiheuttaisi uhrille yhtä paljon fyysistä vahinkoa.
Tämä ei tarkoita sitä, että
rikoksentekijät kaihtavat vakavaa väkivaltaa. Yhteinen maahan lyödyn oppilaan
potkiminen ei ole harvinaista. Myös kuristaminen kuuluu väkivallan
vakioarsenaaliin.
Opettajat eivät ole rauhoitettuja
Myöskään opettajilla ei ole
suojaa, ja heidän on parasta pitää etäisyyttä ja antaa 10-12-vuotiaiden
tapella, kunnes he ovat lopettaneet. Yläkoululaiset ovat useaan otteeseen
pahoinpidelleet opettajia, jotka ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen.
Jokaista varsinaista
väkivallantekoa kohden on lukuisia väkivallan uhkauksia, jotka ovat usein
kuolemaan johtavia. Muiden kulttuurien myötä tulee monia uusia asioita, kuten
väkivallan ja uhkailun luonne koulujen leikkikentillä. Uutta ovat esimerkiksi
uhkaukset ja yritykset halal-teurastaa toisensa.
Nokkimisjärjestys luotu
"valtapelien" avulla
Suuri osa uhkailusta ja
nöyryyttämisestä on osa niin sanottua "valtapeliä". Siinä oppilaiden
välille luodaan nokkimisjärjestys, jossa oppilaat ovat eri hierarkiatasoilla.
Alimpana olevia pidetään huipulla olevien orjina.
– "Joka viikko on
jonkinlainen tappelu", Naverlönnskolanin rehtori Anna Moberg kertoo
Sydsvenskanin toimittajalle.
Hän selittää, että monet oppilaat
eivät ole kovin verbaalisia, ja "kun sanat loppuvat", väkivalta
ilmenee potkimisena, lyömisenä ja kuristamisena. Moberg selittää väkivallan
lisääntymisen oppilaiden nuorella iällä ja kypsymättömyydellä konfliktinhallinnassa.
Näin ei kuitenkaan ollut vanhan Ruotsin yläasteella, jossa oppilaat olivat yhtä
nuoria.
Vakavimpia rikoksia yläasteella,
mutta eniten keskiasteella
Vakavimpiin väkivaltarikoksiin
syyllistyvät yleensä yläastelaiset, mutta niitä on vähemmän. Opettajilla ja
muulla koulun henkilökunnalla on päivittäin suurin uhkailu- ja väkivaltaongelma
yläasteen oppilaiden kanssa. Pojat aiheuttavat leijonanosan väkivallasta, mutta
tytöt alkavat saada heitä kiinni, mutta erikoistuvat usein hienostuneempaan
kiusaamiseen.
Tätä selittää sosiaalipedagogi
Emelie Eldsvan, joka kuuluu Naverlönnskolanin niin sanottuun
turvallisuustiimiin nykyään välttämättömyys uuden Ruotsin haasteisiin
vastaamiseksi kouluissa.
Uutta aiempaan verrattuna on se,
että kouluista tulee jatkuvasti poliisille väkivaltailmoituksia. Göteborgin
yliopiston professori Thomas Johansson, joka on tutkinut uhkailua ja väkivaltaa
nuorten arjessa, vahvistaa, että pelkästään viime vuosina on tapahtunut jyrkkä
kasvu.
Suurempia ongelmia
"tietyissä kulttuureissa"
Oppilaat loukkaantuvat aiempaa
helpommin, ja pieni tappelu voi helposti kärjistyä vakavaksi väkivallaksi, jos
mukana on yksi tai useampi oppilas, jolla on heikko impulssikontrolli. Tämä
toistuu, kun oppilaat vanhenevat ja liittyvät johonkin monista rikollisista
jengeistä. Monet jengiampumiset, myös kuolemaan johtaneet, ovat saattaneet
saada alkunsa suhteellisen pienistä rikoksista, joita tekijä ei voinut niellä.
Johansson huomauttaa myös, että
naisvihamielinen seksismi "joissakin kulttuureissa" on nykyään
kouluissa paljon yleisempää kuin ennen. Sellaiset sanat kuin "huora"
kuuluvat nykyään vakiosanastoon, jota heitetään aika ajoin tytöille päin
naamaa. Myös eri etniset ryhmät ovat ilmaisseet rasistisia asenteita toisiaan
kohtaan, professori selittää.
Jotkut koulut raportoivat
kaikesta, jotkut eivät mistään
Yksi ongelma on se, että
kouluissa tapahtuvan väkivallan ja uhkailun laajuutta on vaikea saada selville.
Ei ole varmaa, että ne koulut, jotka ilmoittavat poliisille eniten rikoksia,
ovat myös pahimpia.
Vaikka 258 poliisiraporttia vain
kolmesta koulusta ja yhdestä lukuvuodesta vaikuttaa paljolta, tilanne voi olla
vielä pahempi muissa kouluissa. Siellä koulun johto on eri syistä saattanut
päättää pitää tilanteen kurissa ja noudattaa politiikkaa, jonka mukaan
konfliktit ratkaistaan sisäisesti, vaikka rikoksia on tapahtunut.
Johansson on työssään törmännyt
esimerkkeihin, joissa kouluissa ei ajatella, että perusongelma katoaa vain
sillä, että oppilaasta ilmoitetaan poliisille. Kyse voi olla myös niin
sanottuun "haavoittuvaan ryhmään" kuuluvasta oppilaasta, jonka katsotaan
jo kamppailevan "sosioekonomisten tekijöiden" kanssa.
Nuoria rikoksentekijöitä ei
pidetä rikollisina
Toiset koulut noudattavat
nollatoleranssipolitiikkaa ja ilmoittavat poliisille kaikesta, mitä ne pitävät
rikoksena. Ne uskovat myös, että tämä on selkein viesti ongelmaoppilaille sen
sijaan, että heitä yritettäisiin hillitä.
On myös kouluja, jotka katsovat,
että uhkauksia ja väkivaltaa, jotka itsessään ovat rikoksia, ei pitäisi pitää
rikoksina, koska tekijät ovat niin nuoria ja alle rikosoikeudellisen vastuun
ikäisiä. Tämän vuoksi poliisi ei tee rikosilmoituksia alakoulun oppilaista yhtä
usein kuin yläkoulun ja lukion oppilaista.
Sydsvenskan on saanut käyttöönsä
suuren määrän poliisiraportteja, ja luettuaan ne läpi se päättelee, että on
yleistä, että oppilaita kuristetaan niin, etteivät he enää pysty hengittämään.
Väkivalta, jonka seurauksena pahoinpidelty oppilas joutuu hakeutumaan
sairaalaan, ei myöskään ole harvinaista.
Ongelmia koko maassa
Tämä suuntaus ei ole
ainutlaatuinen Malmössä ja sen ympäristössä, vaan se on nähtävissä enemmän tai
vähemmän koko maassa. Tämän vahvistaa Kristian Hansson, asiantuntija Ruotsin
työympäristövirastosta, joka on hiljattain käynnistänyt tarkastusohjelman, jonka
tarkoituksena on kartoittaa väkivallan ja uhkailun tilannetta maan kouluissa.
– Kouluväkivallan seuraukset ovat
yleensä vakavampia, Hansson sanoo Sydsvenskanille antamassaan kommentissa.
"ei mitään kivoja
lukuja"
Hän huomauttaa myös, että kyse ei
ole pelkästään oppilaiden välisestä väkivallasta, vaan myös oppilaiden
opettajiin ja muuhun koulun henkilökuntaan kohdistamasta väkivallasta.
– "Opettajiin ja
oppilasavustajiin kohdistuvat luvut ovat todella huonoja. En usko, että mikään
muu ammatti on niin altis työpaikkaväkivallalle", Hansson sanoo.
Sydsvenskan kertoo, että useissa
poliisiraporteissa on kerrottu opettajista, joita on lyöty tai jopa heitelty
kivillä, kun he ovat yrittäneet erottaa oppilaita tappeluissa. Monet opettajat
ovatkin lakanneet puuttumasta tilanteeseen peläten joutuvansa itse vakavan
väkivallan kohteeksi.
Erilaiset "yksilölliset
olosuhteet
Yhdessä kolmesta tarkastetusta
koulusta, Furulundissa sijaitsevassa Ljungenskolanissa, rehtori Josefine Lindén
on huomannut, että oppilaiden välillä on eroja heidän henkisen toimintakykynsä
suhteen. Koulun ennaltaehkäisevässä työssä Lindén pitääkin tärkeänä, että
"lähdetään liikkeelle lasten yksilöllisistä olosuhteista".
– "Virittelemme
toimintasuunnitelmia ja mukautuksia, jotta pääsemme mahdollisimman
lähelle", hän selittää.
Lindénin työpöydällä on paljon
tappouhkauksia käsiteltävänä. Jotkut tappouhkaukset ovat konkreettisia, kuten
murhauhkaukset halal-teurastuksesta. Muita esimerkkejä ovat uhkaukset työntää
haarukka vastustajan kurkkuun ruokalassa.
Toiset uhkaukset ovat
epämääräisempiä, ja niiden tarkoituksena on herättää uhrissa pysyvää pelkoa. He
sanovat tappavansa oppilaan jonain päivänä niin, että hän kantaa tätä pelkoa
mukanaan joka päivä koulussa.
Monilla on neuropsykiatrinen
diagnoosi
Naverlönnskolanin
turvallisuusryhmä työskentelee yksilöllisesti ongelmaoppilaidensa kanssa.
Nykyään on huomattavasti enemmän oppilaita kuin aikaisemmin, jotka tarvitsevat
"lisätukea rajojen asettamisessa ja konfliktien hallinnassa".
– "Olemme havainneet, että
neuropsykiatrisia häiriöitä omaavat oppilaat voivat usein mennä fyysisiksi
konflikteissa", sanoo sosiaalipedagogi Emelie Eldsvan.
NPF on lyhenne sanoista
neuropsykiatrinen häiriö, johon kuuluvat myös kirjaimellisesti tunnetut
diagnoosit, kuten ADHD. "DAMP-lapsilla", kuten tällaisia vammaisia
lapsia myös kutsutaan, on keskittymisvaikeuksia, he eivät pysty istumaan
paikallaan, käyttäytyvät – usein aggressiivisesti – ja "menevät pitkin
seiniä".
Tällaisista vammoista kärsivien
oppilaiden määrä on lisääntynyt merkittävästi ruotsalaisissa kouluissa, koska
maahan on tullut maahanmuuttajia maista, joissa serkkuavioliitot ovat osa
kulttuuria ja merkittävä riskitekijä sekä tämäntyyppisille vammoille että vielä
vakavammille geneettisille henkisille ja fyysisille vammoille, jotka liittyvät
sisäsiittoisuuteen.
Kaaos luokkahuoneissa
Koulussa opiskelevien oppilaiden
kannalta on huolestuttavaa, että luokkahuoneita ei ole suojattu väkivallalta ja
vielä vähemmän uhkauksilta ja muilta häiriöiltä. Luokassa ei tarvita kovin
montaa tällaista oppilasta, jotta opettajan on mahdotonta pitää oppituntia.
Sydsvenskan-lehti kertoo, että
oppilaat, jotka tekevät näin, voivat tehdä sitä hyvin pitkään ennen kuin siitä
on todellisia seurauksia. Ensimmäinen askel on vaihtaa pulpetit luokassa tai
kaapit käytävällä, jotta vastapuolet voidaan erottaa toisistaan. Jos tämä ei
auta, oppilaat voidaan siirtää toiseen luokkaan, mutta yleensä vain muutamaksi
päiväksi, kunnes koulun johto toivoo, että viha on laantunut.
Jos uhkailu ja väkivalta
jatkuvat, seuraava askel on lähettää oppilaalle kirjallinen varoitus, joka
toimitetaan myös huoltajille. Lisäksi aloitetaan joukko oppilaiden
haastatteluja ja tutkimuksia, ja sosiaaliviranomaiset voidaan kutsua paikalle
"huolimattomuusilmoituksen" kautta. Tällä välin ongelmaoppilas ehtii
häiritä monien oppilaiden opetusta pitkäksi aikaa ja saattaa myös pahoinpidellä
sekä oppilaita että opettajia.
Pahimpien oppilaiden kohdalla voi
olla vaikeaa saada aikaan yhteistyötä vanhempien kanssa. Kyse voi olla
perheistä, joissa sekä vanhemmat sisarukset että aikuiset ovat sekaantuneet
rikollisuuteen ja/tai vakavaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämä on "haaste",
myöntää Naverlönnskolanin sosiaalityöntekijä Emelie Eldsvan.
LÄHDE