Mikä PISA:ssa mättää? Ruotsi vastasi jo vuosia sitten.

Kirjoitus Friatider-julkaisusta jo vuodelta 2015. Kirjoitus sopii nykypäivän Suomeen erinomaisesti. Lämmin kiitos MC Tsuhnaa avustavalle kääntäjälle.

Laiva on lastattu - integrointihaasteilla. Kirjoittajan mukaan useimpien Ruotsiin suuntaavien maahanmuuttajien älykkyysosamäärä on huomattavasti alempi kuin ruotsalaisten. Kuvassa arabit ja afrikkalaiset saapuvat EU:hun Välimeren kautta.

"Alhainen älykkyysosamäärä selittää, miksi maahanmuuttajat eivät integroidu"

11. huhtikuuta 2015

Sen, että maahanmuuttajat epäonnistuvat koulussa ja työmarkkinoilla, ei tarvitse johtua syrjinnästä. Sen sijaan selitystä on etsittävä siitä, että suurimpien maahanmuuttajaryhmien keskimääräinen älykkyysosamäärä on selvästi alempi kuin ruotsalaisten. Näin kirjoittaa Sture Eriksson, Uppsalan yliopiston psykologian apulaisprofessori ja entinen testimenetelmien ja älykkyyden testauksen tutkija, Fria Tiderin artikkelissa.

Nykyinen siirtolaiskeskustelu on alkanut hitaasti tuulettaa aiempia tabuja, mutta on silti liian arka aihe objektiivisesti tutkittaessa joitain maahanmuuton seurauksia.

On ilmeistä, että ihmiset tuntevat edelleen pakkoa väittää, mitä esimerkiksi historioitsija Dick Harrison tekee: Maahanmuutto on pitkään ollut laajaa ja siitä on ollut hyötyä Ruotsille. Varmasti tämä on suurelta osin totta.

Mutta miksei sen sijaan tutkita nykytilannetta ja käsitellä tämän päivän nykyisiä ongelmia? Esimerkiksi maahan muuttaneiden suurten henkilömäärien aiheuttamista seurauksista, joilla ei ole koulutusta ja joilla on myös niin alhainen älykkyysosamäärä, että heille on järjestettävä erityiskoulutusta.

Talousteorian samankaltaisuusaksiooma tarkoittaa, että oletetaan, että kaikilla etnisillä ryhmillä on sama älykkyysjakauma (samat keskiarvot ja keskihajonnat). Mutta kysymys kuuluu, onko tämä aksiooma pelkkää toiveajattelua vai onko sillä tieteellinen perusta.

Kaksi tutkijaa Richard Lynn ja Tatu Vanhanen ovat antaneet vastauksen kysymykseen tärkeässä kirjassa: Älykkyysosamäärä ja kansakuntien vauraus. (2002)

Kansakuntien älykkyysosamääristä julkaistu yhteenveto on suhteutettu kunkin kansakunnan vaurauteen ja julkaistu myöhemmin internetissä. Lyhyesti sanottuna kokoelma näyttää tärkeitä yhteyksiä, jotka kumoavat samankaltaisuusaksiooman pätevyyden.

Älyjakauman (standardoitu ÄO-jakauma, jota kutsutaan myös Gaussin jakaumaksi tai Gaussin kellokäyräksi) keskiarvo on 100 ja keskihajonta 15 ÄO-yksikköä.

Kahden tutkijan julkaisemat tulokset osoittavat merkittäviä eroja keskimääräisessä älykkyydessä eri maiden välillä:

Useiden Aasian maiden, kuten Japanin ja Kiinan, keskimääräinen älykkyysosamäärä on 107.

Ruotsin ja useiden Euroopan maiden keskimääräinen älykkyysosamäärä on noin 100.

Monissa Afrikan valtioissa, kuten Somaliassa, Kongossa, Tansaniassa, Ugandassa, Sudanissa, Angolassa ja Ruandassa, keskimääräinen älykkyysosamäärä on noin 70. Useiden arabimaiden, kuten Irakin, keskimääräinen älykkyysosamäärä on selvästi alle Ruotsin.

Näillä olosuhteilla on merkittäviä seurauksia Ruotsille: ensisijaisesti ruotsalaiseen kouluun integroitumiselle ja toissijaisesti työttömyydelle.

Näiden maiden opiskelijoilla on hälyttävän alhaiset koulutustulokset ja hälyttävän korkea työttömyys. Silti sekä historioitsijat että poliitikot syrjäyttävät ongelmat.

ÄO-taso välillä 50-70 (ICD-10: n mukaan) arvioidaan tällä hetkellä kognitiiviseksi kehityshäiriöksi. Suuri osa mainittujen kansojen oppilailla on siten länsimaisten standardien mukaan mitattu kehityshäiriö, mikä tarkoittaa, että heitä on opetettava apuluokassa tai erityiskoulussa. Ruotsalaisista opiskelijoista 2 prosenttia on tällä alueella, kun taas 50 prosenttia maahanmuuttajista alhaisen älykkyyden maista on sillä alueella.

Näiden ehtojen käytännön seuraus on, että Ruotsin on koulutettava suuri määrä erityiskoulun opettajia ja vastattava myös erityiskoulujen suuresta lisärakentamisesta.

Lisäksi on kehitettävä uusia ohjelmia ja uusia pedagogisia menetelmiä ärsykkeettömän ympäristön vaikutusten torjumiseksi.

Nämä ja niihin liittyvät seuraukset jätetään huomioimatta huomattavan paljon sellaisten oppilaiden käsittelyssä, jotka tarvitsevat sekä erityiskoulutusta että erityiskoulutettuja opettajia. Jos mitään ei tehdä, vaarana on tulevaisuudessa, että meillä on suuri määrä lapsia, jotka eivät täytä koulun vaatimuksia, lintsaavat koulusta - ajautuvat tukiriippuvaisiksi ja rikollisiksi, kun ovet normaaleille työmarkkinoille on suljettu.

STURE ERIKSSON