Kun tippuu korkealta ja tajuaa makaavansa verilammikossa, kuvittelee että kaikki on menetetty. Kaikki aiempi näkyy vain silmien alla pieninä palasina lattiamosaiikkina.
Mutta niin sitä voikin olla väärässä. Vähitellen aivot alkavat taas toimia ja jalat kantaa. Voi ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja mosaiikki alkaa hahmottua osana suurempaa kuvaa, jota kohti pudotus kohdistui.
Kun aikaa menee lisää, ymmärtää kyllä nähneensä kaikki merkit, jotka varoittivat tulevasta törmäyksestä. Paluuta entiseen ei enää ole, mutta nyt on aikaa hahmottaa uusi suunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti