sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Pertin isänpäivän toivotukset ja medialukutaitoa


Niin kuin viimeisimmät gallupit kertovat ovat perussuomalaiset varsin mukavassa nosteessa tosin eihän se vielä sinänsä mihinkään riitä:



Suurinpiirtein viimeisen kymmenen vuoden ajan on perussuomalaisten kuihtumista ennusteltu monin tavoin. Tässä yksi ennuste vuodelta 2011.

Niin no, teknisesti ottaen toimittaja oli oikeassa mutta ei kylläkään voinut kuvitellakaan sitä, mitä nykyisen gallupit kertovat. Yleensä asiasta ennustaminen on ollut sitä että kansallismieliset yleensäkin kuihtuvat kuin nahistuneet lantut laarissa ja yhteiskunnan häiriötila lakkaa olemasta.

Sinänsä se ei ole ollut ennustamista vaan toivomista. Nykyisin mainostetaan kovasti medialukutaitoa joten MC Tsuhnan presidentin ominaisuudessa tarjoan sitä hieman. Eli:

Mikäli valtamedian toimittelija tai ns. asiantuntija toteaa:

”Näin tulee tapahtumaan”

se suomennettuna tarkoittaa että:

Toivon, että näin tulee tapahtumaan joten totean että näin tulee tapahtumaan ja toivon, että minua uskotaan”.

Tähän asti ”täydellisin” toimittelijan toivioennustushan oli tämä Saska Saarikosken legendaarinen:



Se siitä ja nyt toivottelen hyvää isänpäivää. Vietetään sitä nyt, sillä pian punavihreä hallituksemme saattaa päättää että isyys on vain vanhentunut sosiaalinen konstruktio ja ainoa oikea vanhemmuuden muoto on yksinhuoltajaäitiys. Laitetaan vielä pari isänpäivään tunnelmaltaan sopivaa kuvaa:





Hyvää isänpäivää!


tiistai 17. syyskuuta 2019

Pertin toinen historiantunti: kaaoksen aikataulu


Mainio – ja valitettavasti toimintansa lopettanut – bloggari Octavius kirjoitti jo vuonna 2009 varsin hyvän ennusteen yhteiskunnan romahtamisesta:

Monikulttuurisen yhteiskunnan eri tasot

Suomi Afrikaksi – tai monikulttuurinen Suomi –hankkeen eri tasot ovat seuraavat.

·         Taso 1. Ihaillaan bongorumpuja, värikkäitä huiveja ja kauhistellaan kuvia kärpäset silmissä istuvista nälkäisistä lapsista.

·         Taso 2. Lietsotaan syyllisyyttä köyhien maiden ankeista oloista ja kauhistellaan monokulttuurin ankeutta. Propaganda monikulttuurin ihanuudesta alkaa.

·         Taso 3. Luodaan teoria monikulttuurisesta ja luovasta yhteiskunnasta, jossa leijonat syövät ruohoa yhdessä lampaiden kanssa auringonpaisteisella ja monikulttuurin kyllästämällä värikkäällä nurmikolla. Alan suurin guru on Richard Florida.

·         Taso 4. Aloitetaan vertahyytävän raivokas informaatiokampanja monikulttuurin ihanuuden puolesta. Monikulttuuria kuvataan luonnolliseksi, väistämättömäksi ja ihanaksi tapahtumaksi, joka on verrattavissa luonnonvoimiin. Katuväkivallan ja raiskausten määrä alkaa kasvaa ja kehitys jatkuu aina monikulttuurisen yhteiskunnan viimeiselle tasolle saakka.

·         Taso 5. Älykkäimmät henkilöt heräävät ja alkavat ihmetellä todellisuuden ja teorian välistä ryhävalaan kokoista aukkoa. Kriitikot muserretaan koko väkivaltakoneiston kaikella voimalla ja sananvapautta pyritään tukahduttamaan keinolla millä hyvänsä. Rikoslakia sovelletaan kritiikin tukahduttamiseksi yhä raivokkaammin ja yhteiskunta saa totalitarismin piirteitä. Keksitään mitä koomisimpia tekoja ja teorioita todellisuuden selittämiseksi.

·         Taso 6. Tietoisuus monikulttuurin todellisuudesta leviää laajasti ja vaikuttaa vaalituloksiin. Väkivaltakoneistoa ja sensuuria tiukennetaan. Keksitään uusia järjettömiä valheita monikulttuurin perustelemiseksi (vuohipaimenia on saatava nopeasti Suomeen paikkaamaan pulaa terveyskeskuslääkäreistä jne.) White-flight alkaa kiihtyä maan sisällä. Koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmän rapistuminen kiihtyy.

·         Taso 7. Etninen väkivalta alkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sensuuria tiukennetaan. Vaalitulokset alkavat vaikuttaa poliittisiin voimasuhteisiin. White-flight suuntautuu jo maasta pois yhä kiihtyvällä voimalla,

·         Taso 8. Etninen väkivalta eskaloituu yhä pahemmaksi ja maassa alkaa olla valtioita valtion sisällä. Yhteiskunnan rahoitusrakenne ajautuu yhä suurempaan kriisiin. Mellakat alkavat.

·         Taso 9. Järjestelmä romahtaa ja pahimmassa tapauksessa syttyy sisällissota taannoisen Balkanin sotien tapaan.

·         Taso 10. Paluu muodossa tai toisessa etnisten yhteisöistä rakentuviin yhteiskuntiin.
·          
Elämme Suomessa vuonna 2009 siirtymävaiheessa tasolta 5 tasolle 6. Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa yhteiskunta on jo monikulttuurissaan tasolla 6-7 ja Ranska sekä Englanti ovat jo saavuttamassa tasoa 8.

On etuoikeus nähdä näinkin läheltä suuri yhteiskunnallinen murros. Se onkin ainoa hyvä puoli, jonka olen monikulttuurissa pystynyt identifioimaan.

Silloin Octavius totesi että Suomi on siirtymävaiheessa tasolta 5 tasolle 6. Nyt Suomi on jo selkeästi tasolla 7 ja tason 8 kynnyksellä.

Tätäkö ihmiset haluavat? Suomi oli aikanaan hyvin rauhallinen ja suorastaan esimerkillinen maa. Miksi se pitää murskata utopian nimissä?

sunnuntai 25. elokuuta 2019

lauantai 24. elokuuta 2019

Pertin historiatunti


MC Tsuhnan itseoikeutettuna presidenttinä miellän tehtäväkseni muistuttaa ihmisiä aika ajoin historiasta. Yksi hyvin mielenkiintoinen historiallinen seikka on se, että Suomella on tosiaankin aikanaan ollut nykyisen läpimädän punavihreän valtamedian sijasta ihan oikea, uutisoiva ja analysoiva valtamedia. Jopa niillä samoilla nimillä kuin nyt. Niin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomat jonka toimittajan Anneli Sundbergin 16.12.1990 kirjoittaman kolumnin nostan nyt esille.

Sen lisäksi että kolumni on muutenkin hyvä niin se on suorastaan täydellinen ennustus siitä, mihin Suomi tulisi jatkossa ajautumaan. Alkujaan tämän kolumnin kaivoi historian hämäristä esille nykyisin pitkällä tauolla ollut Kullervo Kalervonpoika-blogi vuonna 2009. MC Tsuhna kiittää Kullervoja kulttuuriteosta. Ja sitten itse asiaan:

Ruotsalaisia emme saa, venäläisiä emme halua, olemmeko siis rasisteja?

Anneli Sundberg

Ennen 1960-lukua suomalaiset eivät ollenkaan tienneet olevansa pahimmanlaatuisia rasisteja, kun he kiiruhtivat lukitsemaan ulko-ovensa mustalaiskaravaanin ajaessa pihaan, mutta pian he oppivat. Vuosikymmenen edistyksellinen nuoriso lähti tukka ja parta hulmuten oikaisemaan maailman vääryyksiä. Jokainen oikeaoppinen nuori halusi palavasti sosialisoida maailman ja vapauttaa mustat, ruskeat, keltaiset ja maitokahvin väriset veljensä ja sisarensa inhottavasta valkoisesta sorrosta ja riistosta.

Rotusorron vastustajien pettymykseksi eivät maailman hallitukset ja presidentit välittäneet mitään edistyksellisten suomalaisten mielipiteistä. Katseet täytyi kääntää kotimaahan, vaikkei Suomesta löytynyt nimeksikään sorrettuja mustia puolustettavaksi.

Onneksi löytyi sentään mustalaisia, joita innokkaasti ryhdyttiin auttamaan ihmisarvoiseen elämään, halusivat he tai eivät. Kaikkein ensimmäiseksi suomalaisille opetettiin, ettei mustalaista saa sanoa mustalaiseksi, vaan romaniksi. Rotusyrjintälain tultua voimaan romanistakin täytyi luopua julkisessa kielenkäytössä ja puukotusuutisissa alkoi esiintyä varhaiseläkeläisiä.

Hyvää tarkoittavien valkolaisten mustalaiskampanja kuoli vähitellen luonnollisen kuoleman, kun sortajat sen paremmin kuin sorretutkaan eivät millään lailla vaivautuneet muuttamaan käytöstään. Suomalaiset oli kuitenkin ehditty leimata siivottomiksi rasisteiksi, jotka pakottavat mustalaiset elämään sosiaalituella ja hakkaavat ja syljeksivät mielellään kaikkia muitakin vieraiden kulttuurien edustajia.

Sen koommin ei suomalaisten ole sallittu unohtaa, kuinka huonoja ja itsekkäitä ihmisiä he ovat. Heitä täytyy pöllyttää ja komentaa kuin vähälahjaisia lapsia. Muuten he karkaavat ensimmäisen näkemänsä ulkomaalaisen kimppuun. Syrjintäteoreetikot, kansainvälisyyskasvattajat ja omaa suvaitsevaisuuttaan ihastelevat vaikuttajat ja päättäjät jyrisevät, että suomalaisten on aika oppia ottamaan vastaan ulkomaalaisia: suomalaiset ovat saaneet liian kauan elää keskenään, väistää vastuutaan ihmiskunnan kurjista. Vastaan mukiseminen on sivistymätöntä ja julmaa.

Pöllytyksessä on opittu, ettei ulkomaalaisista saa enää sanoa pahaa sanaa. Ei saa epäillä, että somaleja tulee tänne siipeilemään, nauttimaan sinisilmäisten suomalaisten tarjoamasta täysihoidosta. Ei saa kysyä, mitä mikin maksaa. Suvaitsevaisuudella ei ole hintaa. Se saa maksaa mitä tahansa. Rasistiksi pääsee ihan yksinkertaisesti kysymällä, kenelle Suomi kuuluu. Suorastaan yltiörasistista on väittää, että Suomi muka kuuluisi suomalaisille.

Ulkomaalaiskeskusteluun saavat osallistua vain ne, joilla on oikeat mielipiteet. Heitä on maassa ehkä parikymmentä. Monet heistä ovat pakolais- ja ulkomaalaisorganisaatioiden palveluksessa. Sehän tekee heistä automaattisesti antirasisteja, kun taas loput noin viisi miljoonaa suomalaista ovat järjestään epäilyttävien kirjoissa. Varmoja tapauksia on löydetty kaksi: maaseudun puolueen poliisikansanedustaja Sulo Aittoniemi ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Toinen kyselee koko ajan, paljonko pakolaisavun väärinkäyttäjät maksavat Suomelle, ja toinen nauraa ulkomaalaisten omituisuuksille. Sietämätöntä!

Suomessa on tehty vain yksi laajempi tutkimus suomalaisten asenteista ulkomaalaisia kohtaan, sekin ehkä jo vanhentunut. Kun tutkimus tehtiin pari vuotta sitten, tulos ei tyydyttänyt oikein ketään. Tutkimus nimittäin väitti, etteivät suomalaiset ole yhtään sen vihamielisempiä ulkomaalaisia kohtaan kuin maailman suvaitsevaisuuskilpailuissa voittajiksi julistautuneet ruotsalaiset. Suvaitsevimpia suomalaisia olivat koulutetut naiset ja epäluuloisimpia työläiset ja ikääntyneet maalaismiehet, jotka inhosivat homoseksuaalien ja naisasianaisten ohella myös ulkomaalaisia väriin ja sivistystasoon katsomatta.

Suomalaisten ennakkoluulotkin kohdistuivat suunnilleen samoihin kansallisuuksiin kuin ruotsalaisten.

Suomalaiset ottaisivat maahan mieluummin norjalaisia, virolaisia, englantilaisia ja jopa afrikkalaisia kuin puolalaisia, saksalaisia ja venäläisiä. Turkkilaisia suomalaiset halveksivat siinä kuin ruotsalaisetkin: heitä ei haluta Pohjolaan ollenkaan.

Suomen kansainvälistäjät turvautuvat sekä syytöksiin että pelotteluun saadakseen kansalaiset uskomaan, että ulkomaalaiset tekevät maasta autuuden esikartanon. Työnantajien etujärjestöt ovat erikoistuneet pelotteluun. Parinkymmenen vuoden päästä Suomessa on vain horisevia vanhuksia, jotka kerjäävät leipänsä kadulla ja hoidon puutteessa kuolevat kuin koirat yksinäisiin kopperoihinsa. Elättäjiä ei kuulemma löydy, jos maahan ei vilkkaasti palkata ulkomaalaista työvoimaa.

Totta?

Useimpien mielestä kyllä, mutta löytyy sellaisiakin asiantuntijoita, jotka kuvittelevat Suomen selviävän varsin pitkälle omin voimin, jos työvoima sijoitetaan viisaasti: tarpeetonta väkeä lojuu pilvin pimein vakuutuslaitoksissa ja pankeissa, kaiken maailman järjestöissä, valtiohallinnon bunkkereissa ja kunnissa, jopa teollisuudessa.

Tämän väen siirtelystä nousisi kuitenkin sellainen poliittinen poru, että varminta lienee valmistautua ulkomaalaisten tuloon. Elinkeinoelämän valtuuskunta on kehottanut nelikymppisiä opiskelemaan muutaman sanan puolaa, jotta he aikanaan tulisivat toimeen hoitajiensa kanssa. Unkariakin kannattaisi harkita, sillä unkarilaiset viranomaiset ovat jo kyselleet Suomen työvoimaministeriöstä, pääsisikö tänne töihin.

Suomen ulkomaalaispolitiikan kehittelijät hurskastelevat, ettei ulkomaalaisia oteta Suomeen tekemään halpoja, likaisia töitä. Tuoreimmissa kaavailuissa on suorastaan ehdotettu, että ulkomaalaisia on suosittava työhönotossa, opetuksessa ja asuntopolitiikassa.

Kaikkialla muualla, jopa humaanissa Ruotsissa, siirtolaiset ja pakolaiset tekevät halpaa työtä, mutta myöhäisheränneen Suomen täytyy ilmeisesti näytellä vieraskoreaa, vaikka henki menisi.

Taikasana, jolla suomalaisia painostetaan hyväksymään ulkomaalaiset, on monikulttuurisuus: Suomesta halutaan tehdä monikulttuurimaa, jossa erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset elävät kuin kyyhkyslakassa toinen toistaan rakastaen ja rikastuttaen.

Monikulttuurisessa Ruotsissa ulkomaalaiset tekevät 15 prosenttia rikoksista, vaikka heitä on vain viisi prosenttia väestöstä. Monikulttuurisessa Suomessahan ulkomaalaiset eivät tietenkään rötöstelisi ja jos rötöstelevät, niin jotainhan värikkäämmästä ja rikkaammasta elämänmuodosta täytyy maksaa.

Kun muslimimies tappoi uskottoman vaimonsa, niin takavuosien suvaitsevainen ruotsalainen alioikeus määräsi hyvin lievän rangaistuksen, koska uskottoman naisen tappaminen ei nyt kertakaikkiaan ollut miehen omassa kulttuurissa järin vakava rikos.

Mitenkähän pitkälle tulevaisuuden monikulttuurisessa Suomessa joustetaan sitten, kun saamelaisten joiut on korvattu muessinien rukouskutsuilla?

Suomalaisten on selitetty pelkäävän ulkomaalaisia siksi, että suomalaisten itsetunto on niin heiveröinen. Heikkoa itsetuntoa on jumputettu suomalaisten päähän niin kauan, että he saattavat jo itsekin luulla olevansa rasistinrääpäleitä, joita pitääkin rangaista monikulttuurisuudella.

Lähde: HS

*

Niin. Aikanaan Suomessakin oli oikeita toimittajia. Nyt ei ole kuin papukaijoja. Tosin varsinaiset siivekkäät papukaijat ovat varsin älykkäitä, seurallisia ja miellyttäviä eläimiä joten MC Tsuhnan puolesta pyydän anteeksi vertausta oikeilta papukaijoilta.



sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Wiha VI: Hellewiha – The Hate Is On


MC Tsuhnan tuoreimmat mopoontumisajot järjestettiin aurinkoisessa ja helteisessä Hevonperseenmutkassa.



Helteisen kelin vuoksi jokaisella osallistujalla oli krooninen mopohiki mutta moottori ei silti lauennut sillä wihapartikkelikeitto, wihaleivonnaiset sekä Tsuhnan Kosto pitävät miehen tiellä jopa arktis-trooppisissa olosuhteissa. Säät ovat suosineet MC Tsuhnan mopoontumisajoja joka kerta ja tätähän voi pitää viestinä joko hyvin korkealta ja sitten hyvin matalalta, näkövinkkelistä riippuen.

Kaiken kaikkiaan mopoontumisajot onnistuivat jälleen loistavasti, wihaaminen sujui rauhallisessa sekä rakentavassa yhteistyöhengessä ja mopott toimi jälleen hyvin koko ajan.




Tsuhna Forever! – Forever Tsuhna!

torstai 20. kesäkuuta 2019

Keskustelun vaikeus ja Pertin juhannusterveiset


MC Tsuhnan presidenttinä ja muutenkin huolestuneena pölkkypääkansalaisena olen pannut merkille että ns. voiman valoisalla puolella eli suvaitsevais-tiedostavaiston keskuudessa peräänkuulutetaan asiallista maahanmuuttokeskustelua.

Mutta eihän se onnistu.

Kun täältä voiman pimeältä puolelta häiskä läjäyttää pöytään selkeitä faktoja siitä miksi Suomen ei missään nimessä kannata ottaa vastaan haitallista kehitysmaalaista maahanmuuttoa niin hänelle tulee säännöllisesti vastaukseksi joko:

a) Tuo on vihapuhetta joten olet väärässä.

tai

b) Olen nähnyt dokumentin kehitysmaasta X. Siellä rakastetaan perhettä ja lähimmäisiä aivan niin kuin täällä Suomessakin. Joten olet väärässä.

Keskustele siinä ny sitten.

Joka tapauksessa toivotan MC Tsuhnan puolesta kaikille hyvää ja rauhallista juhannusta.



keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pertti ja tutkimus eurovaaleista


Näin alkuun voi todeta, että Pertti – vaikka puupää onkin – on täysin äänivaltainen Suomen kansalainen ja äänestää myös eurovaaleissa.



MC Tsuhnan edustajana Pertti voi kertoa MC Tsuhnan haltuunsa saamasta tutkimustuloksesta (Hömpstadin Vähänköehkäopisto) jonka mukaan suomalaiset eivät joudu tsuhnan helvettiin vaikka he äänestäisivät eurovaaleissa perussuomalaisia. Myöskään Suomen maanpinnan taso ei muutu eikä meri näin ollen nielaise Suomea.

Näin ollen Perttikin saattaa äänestää eurovaaleissa rauhallisin mielin ja Pertin ehdokas on talousmies Matti Virén.



Muistakaapas tekin äänestää. Jos ei muuten niin vittuillessanne.